Kaksi vuotta meni harkitessa, nyt yöpöydällä hehkuu sarastuslamppu, joka herättää lempeästi enenevällä valollaan ja luonnon äänillä. Tänään herättiin linnun lauluun. Olin jo päättänyt tulla toimeen ilman moista vempainta, mutta tämän syksyn aamuväsymykset ja pommiin nukkumiset saivat pyörtämään päätöksen. Nähtäväksi jää kuulunko niiden joukkoon, 80% käyttäjistä, joiden aamuja lamppu todella virkistää.
Pikkusormen mentyä oman osuuskaupan alepäiviltä kotiin päätyi myös sievä työpöydän valaisin, kahvakuulat isännälle ja emännälle, nuotiopannu, joka kesällä jäi hankkimatta, kaksi muumimukia, kenkäteline, ulkolämpömittari, vaatetta ja ruokaa, monenlaista tarpeellista ja tarpeetonta siis. Tarpeeton sentään pääosin kotimaista ja kierrätettävää, jos nyt jotain puolustuspuhetta näin tuomiosunnuntain aattona yrittää.
Tähän päivään on mahtunut petivaatesulkeisia (vaihdettiin paksummat talvitäkit), kissojen matolääkintää vähemmän mukavine sivuvaikutuksineen (pissa- ja oksennuspyykkiä), väsähtänyttä kuntosalilla rehkimistä, saunomista ja hyvää kotiruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti