Kirkkovuodessa lopun lähestyessä valvotaan. Tarinassa viisaat ja tyhmät neitsyet sähläävät öljylamppujensa kanssa, ylkä saapuu ja suvaitsee hääiloon vain valovoimaisimmat neidot. Karitsan hääateria alkaa. Joskus sitä kielikuvien keskellä miettii, että millä vuosisadalla tässä oikein eletään. Kirkolliskokous on sentään päivittymään päin, koska hyväksyi rukouksen homoliittojen puolesta. Rukouksen, oikeuden, jonka pitäisi olla itsestäänselvyys. Mutta askel oikeaan suuntaan kuitenkin.
Tänään herättiin tavallisesta pyhäaamusta poiketen aikaisin ja suunnattiin kotikirkkoon messuun sekä vaaliuurnille. Valvomisen sunnuntaina nukkuneiden puolue ei saanutkaan minusta jäsentä, vaan pitkän harkinnan jälkeen kannoin ääneni kekoon. Paikallisen lähetyslounaan jätimme väliin, koska meininki oli salille rautaa nostelemaan, oikeampi termi kai olisi rautaa kiskomaan, sillä renkumme lähinnä laitteissa, joissa painopakka keikkuu hihnan päässä. Kropan rasittamisen ja hyvin syömisen jälkeen ilta on kulunut kotoillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti