Eilen tuiskutti tuimasti. Aamulehden pieni ajankohtaisjuttu muistutti Autoliiton suulla "talvimoodissa" ajamisesta. Ensin auton tsekkaus, talvirenkaat, valot, pissapoika, ja sitten liikenteeseen, jossa riittävä peli- ja kelivara vie turvalliseti tuiskunkin halki.
En ollut kuullut aikaisemmin talvimoodi-sanaparia. Lukkarille moodi on keskiaikainen kirkkosävellaji, joka soi nykykorvaan itämaisen kiehtovasti. Pidän kaikista kirkkosävellajeihin kirjoitetuista virsistä, joita muutamia etenkin virsikirjan juhlapyhäosastoista löytyy. Jouluna ja pääsiäisenä ihmiset kaipaavat tuttuja säveliä, joten keskiaikaiset virsikummajaiset jäävät valitettavan usein juhla-ajan tilaisuuksissa laulamatta. Sävelmät koetaan vieraiksi ja vaikeiksi, ja noidankehä on valmis. Koska outoja virsiä ei lauleta, niitä ei opita ja seuraava virsikirjauudistus, pahaa pelkään, heivaa käyttämättömät sävelaarteet hiiteen.
Mutta ajellaan, ystävät, kelinmukaisesti talvimoodissa, ettei jouduta ennenaikaisesti enkelikuoron moodeja veisailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti