Mihin vertaisin tätä
tunnetta? Helpotukseen, kun huomaa kipulääkkeen vaikuttavan, kun kivistys
osoittaa ensimmäisiä loppumisen merkkejä ja rentous valuu epäröiden jäseniin. Päättynyttä työrupeamaa en sentään tohdi verrata kipuun, vaikka introverttina
olenkin joutunut ponnistelemaan ihmissuhdetyössä kuin viidakossa
konsanaan. Välillä on ollut tukalaa, elämän armottomuus ja epäoikeudenmukaisuus
joka päivä silmien edessä, välillä ilo kutkuttanut vatsanpohjaa kuin onnistunut
liaanihyppy vaativan esteen ylitse.
Ja nyt siis koko ihana
kesä aikaa olla, mennä ja tulla! En huolinut edes kesäkanttorin pestiä kalenteriani täyttämään muutamaa
yksittäistä jumalanpalvelussoittoa lukuun ottamatta, ja hyvä niin, syksyllä saatan olla
liaanin varressa taas.
Lomaan laskeutumisen apaattinen
ajelehtimisvaihe kestää yleensä muutaman päivän. Kotona ei jaksa tarttua toimeen
eikä mihinkään jaksa lähteä. Sain sentään jääkaapin perukoille unohtuneet puolimädät
porkkanat ja nahistuneen lantun perattua hyötykäyttöön. Kattilallinen
juuressosetta odottaa jatkojalostusta sosekeitoksi, kasvispihveiksi tai
laatikkoruoaksi ja mössön pakastaminen antaa tarvittavan lisäajan - juuri nyt ei
tarvitse. Pihakin saa olla sateen vuoksi rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti