Kiinassa osa 1

Prologi

En ole Ruotsia ja Viroa lukuun ottamatta käynyt ulkomailla sitten nuoruusvuosien, jolloin perheen kanssa lomailtiin muutamana kesänä Kreikassa ja Bulgariassa. Siispä puolisoni kanssa päätettiin ottaa vuosikymmenten matkailemattomuus korkojen kera takaisin ja suunnata liikunta- ja kulttuurilomalle Kiinaan. Ajatus pelmahti ensi kerran tajuntaan kolme vuotta sitten Kaukoretket -esitettä selatessa, mutta hämäläisinä toimeen tartuttiin vasta nyt.

Helsinki - Peking. Illalla lähdetään ja aamulla ollaan perillä. Lentämisessä on edelleen sama hohto kuin pienenä. Moottorien jylinä, nousukiito, maisemat ja pilvet, mutta on paljon uuttakin. Viihdekeskus tarjoaa ajankuluksi maisemakameraa, elokuvia, musiikkia ja pelejä, turvallisuusdemonstraatiokin katsotaan näytöltä eikä lentoemojen esityksenä. Lapsia ei enää ei kutsuta ohjaamoon tutustumaan eikä laskeutumisen jälkeen taputeta. On tyyny ja peitto lentoyhtiön puolesta ja ruokailu kaksi kertaa. Yritän nukkua, mutta vähiin jää. 

Ensimmäinen päivä

Kone laskeutuu pehmeästi Kiinan kamaralle. Neliökilometrin laajuinen maailman suurin terminaali on varhaisaamun tunteina vielä hiljainen. Rakennuskompleksin kokoa kuvaa hyvin se, että matkalaukkujen hakuun alueen toiselta laidalta tarvitaan junakyyti. Kun lentokenttärutiineista on selvitty, hypätään bussiin ja matka jatkuu läpi jylhien ja vehreiden vuoristomaisemien kohti Chengdeä. Kolmetuntinen ajomatka on elämys ensikertalaiselle Kiinan kävijälle. Verkkokalvolle tallentuu niin vuorten rinteillä kasvavat männyt ja tuijat kuin jokainen viljelykäyttöön muokattu pieni pläntti laaksoissa ja pengermillä, on maissia, pähkinäpensaita ja hedelmäpuita. Perillä kaupungissa majoitumme hotelliin keskustan tuntumaan. Puolisoni matkakertomus löytyy täältä.

Taukopaikka matkalla Chengdeen. Kiinan muuri näkyy.

Näkymä hotellin parvekkeelta Rehe-joelle.

Taannoin uutisoitiin, etteivät suomalaiset osaa suhtautua riittävän vakavasti helteeseen, koska geneettistä muistia dominoi kylmyydeltä suojautumisen taito. Toista on lämpimän ilmanalan maissa. 1700-luvulla Kiinan mantsukeisari pakeni Pekingin kuumuutta veden äärelle Chengdeen, jonne rakennutti laajan kesäpalatsin "Kuumuudelta suojautumisen vuoristokartanon". Iltapäivällä teemme aikaerorasituksen lievittämiseksi kävelyretken tuohon kuuluun rauhoittumisen ja virkistymisen kehtoon, jossa voisi nautiskella vaikka teetä. Lin Jutangin luettelemia "teenjuontiin sopivia hetkiä" löytyy lähes kaikkialta.

"Kesäpäivänä huvimajassa, johon näkyy lootuksenkukkia...

...maalatussa veneessä pienen puulaiturin vierellä...

...kun kutsut ovat päättyneet ja vieraat lähteneet...

...kuuluisain lähteiden lähettyvillä."

Toinen päivä

Aamu alkaa kipuamisella Pesukarttukalliolle, luonnon aikojen saatossa muovaamalle hiekkakivipaadelle. Matkalla katsastetaan myös Sammakkokallio, jonka luolissa rohkeimmat ryömivät, puolisonikin, koska uskomusten mukaan sairaudet eivät iske kiven alittaneisiin. Alaspäin mennään leppoisasti tuolihissillä maisemia ihaillen. Jalkauduttuamme tasaiselle maalle vierailemme paperileikkaukseen erikoistuneessa taidepajassa sekä Maailmankaikkeuden rauhan temppelissä, jonka yhteydessä toimii munkkiluostari. Ihmeteltävää ja ihailtavaa riittää joka askeleelle. Ilta päättyy huikeaan ulkoilmaspektaakkeliin, jossa satojen näyttelijöiden ja kymmenien hevosten kaarti loihtii eteen keisari Kangzin mittavan elämäntyön. Yö on Kiinassakin viileä. Lisää keisarista ja esityksestä täältä.

Pesukarttukallio.

Maailmankaikkeuden rauhan temppelin esipiha.

Rukoilemalla rauhaa. On suitsutusalttareita...

... ja rukousmyllyjä.

Räyhähenkiä karkoitetaan myös lippusiimoin...

...ja räystäillä istuskelevin kummajaisin.