Kiinassa osa 4

Seitsemäs päivä
Aamuvarhain lähdemme Auringonnousun puistoon, jossa sadat kiinalaiset harjoittavat ruumiinkulttuuria hölkäten, kävellen, voimistellen, tanssien tai pallopelejä pelaten. Yritämme ujuttautua portin lähellä voimistelevaan taiji-ryhmään, mutta muoto pitää sisällään peräti 118 liikettä ja saa 24 liikkeen sarjaa harjoitelleen aloittelijan päästään pyörälle. Luovutamme vähin äänin ja jatkamme kuntoilua jalan.

Helteen väreillessä ilmassa pitäisi sinnitellä vielä yksi temppelialue. Lämpötila kohoaa yli 35 asteen eikä edes tuulenvire helpota oloa, vettä kuluu ja varjopaikoissa on tunkua. Taivaan temppeli on kuitenkin näkemisen arvoinen paikka etenkin sen Pekingin symbolina tunnettu Hyvien satojen puolesta rukoilemisen halli. Täällä keisarit uhrasivat ja rukoilivat.

Iltapäivällä on vapaata aikaa. Tutustumme kullan kanssa paikalliseen rautatiemuseoon sekä maanalaiseen kiskoliikenteeseen. Pekingin metrossa pärjää hyvin ummikkonakin. Liput on helppo ostaa ja kun portilla katsoo, miten edellämenijä toimii, osaa kyllä, mutta vikkelä on oltava, ettei joudu sisääntyöntäjän survomaksi.

Viimeisen illan Kiinassa kruunaa Pekingin ankka -päivällinen, joskaan ei lintu mielestäni hääppöiseltä maistu ja on valmistusmenetelmiltäänkin arveluttava. Onneksi tarjolla on muutakin syötävää, ja juotavaa. Ilta on lämmin ja taianomainen.

Hyvien satojen puolesta rukoilemisen halli.

Taivaan alttarin uhrikivellä viivähtäjät toivovat pitkää ikää.

Lopuksi
Viimeinen päivä on matkustuspäivä. Hotellilta lähdetään silmä kourassa kohti lentokenttää, jossa vastassa tutut rutiinit ja odottelua tai viimeisten ostosten tekoa. Lento lähtee ajallaan. Matka tuntuu päiväsaikaan paljon lyhyemmältä kuin yöllä ja kuin huomaamatta ollaan Suomen ilmatilassa. Helsingissä on aika hyvästellä mainio oppaamme ja muu retkiporukka. Hieno viikko, josta jäi paljon upeita muistoja ja kipinä matkustaa itään toistekin.

Kiina on suuri maa ja nähtävää riittää joka kolkalla. Xian, Shanghai, Hongkong, terrakotta-armeija ja muut ihmeet. Kiina on myös varsin turvallinen maa. Pekingissä ainoa varoituksen sana koski kaaosmaista liikennettä ja satunnaisia taskuvarkaita, joista molemmista selvittiin valppaudella. Aurinko talttui suojakertoimin ja lierihatuin sekä minulla päivän- alias sateenvarjon avulla. Taisteluun vatsanväänteitä vastaan käytiin pulloveden, punaviinin, maitohappobakteerinappien ja  käsidesin voimin. Kaikkea syötiin, mitä tajottiin, ainakin maistettiin, paitsi minä en sieniä ja mereneläviä, ja tauditta selvittiin. Moni herkullinen ruokalaji tuli suosikiksi, kuten pähkinäkana, hapanimeläpossu ja erilaiset kasvishöystöt, kiireetön puikoilla syömisen taitokin opittiin.

Matka ylitti odotukset moninkertaisesti. Kaiken hehkutuksen keskellä voi tietysti aiheellisesti kysyä, kuinka eettistä on matkustaa monien epäkohtien Kiinaan, mutta se on toinen tarina se. Päätän raporttini tältä erää tähän.