27. joulukuuta 2010

Arkeen

Koska säästän kaikki liikenevät lomapäivät kevääseen, joulujen (lue: joulun ja uuden vuoden) välissä ei ole ylimääräisiä vapaita, kuten työtovereilla. Mikäs siinä, hiljaisessa talossa on hyvä tehdä tilastoja ja suunnitella kevään toimintaa, mutta toisaalta tuntuu siltä, että juuri nyt olisin kipeästi loman tarpeessa. Tiukka joulunalusvääntö vei mehut sen verran tehokkaasti, että joulupäivänä räiskähti ikävällä tavalla. Olen rauhallinen itseni hillitsijä, viilipytty oikein, mutta kun käämi palaa, se palaa kunnolla. Ja mitä kielenkäyttöön tulee, niin kiltin ulkokuoren alla piilee aikamoinen rantajätkä. Hävettää.

Kyseenalaistin koko joulun, sillä seurauksella, että osa lahjoista on vieläkin avaamatta. Eilen illalla tohdin availla jo joitain. Kiireisen työviikon keidashetken lomassa saadusta pehmeästä paketista putkahti suloinen neulekissa, jonka nimesin Teemuksi.

Teemu-kissa on teemukissa. Eiköhän tämä morkkis tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti