Siitä tuntee joulun...

...kun kiire saapuu ylivoimainen. Näin Kari Tuomisaaren joululaulussa, josta en ole koskaan erityisemmin pitänyt. Joulunalusaika on seurakunnassa aikamoista hullunmyllyä. Kuluneella viikolla oli neljä kahdentoista tunnin työpäivää, jotka pitivät sisällään kuusi joululaulutilaisuutta, kaksi kouluhartautta, neljä joulujuhlaa sekä jouluavustuksien ja joululehtien jakamista pitkin pitäjää. On kelattu joululauluja on, mutta tärkeissä paikoissa, vankilan osastoilla, vanhainkodissa ja paikallisessa pubissa. On syöty jouluruokia on, kaksi jouluateriaa, kuusi joulupuuroa sekä lukematon määrä joulutorttuja. Ensi viikolla otan ylityötunnit takaisin ja saan aikaa omille jouluvalmisteluille. Vielä siis innostaa? Maltillisesti kyllä. Vähän siivousta ja ruoanlaittoa, siinä se. Muistamiset on jo hankittu ja puolisoni haki eilen kuusen torilta. Olen yleensä ollut mukana puun valinnassa, mutta nyt en jaksanut lähteä. Uni on viikonloppuna maittanut ja ladullakin on ollut väsy. Töissä on onneksi juhlat juhlittu, mutta jouluisia kotikäyntejä riittää.