Joulutunnelmani rakennuspuihin kuuluu kolme laulua: Taas kaikki kauniit muistot, Tonttu ja Oi jouluyö. Ensimmäinen kipale soi joulurauhan julistuksen jälkeen radiossa ja vaikka se kaikkine äänenmuodostusmaneereineen on aikansa lapsi, muistot tulvivat mieleen. Tontussa on kuvattu maatalon elämää ja eläimiä sekä ajan virtaa, jonka pyörteissä ihmispolotkin vaeltavat, Finntrion tulkinta on yksinkertaisen kertova ja siksi paras. Kolmas suosikkini on hengellisin eli Adamin Jouluyö ja ehdottomasti Jussi Björlingin tulkitsemana. Tätä kolmikkoa odotan radiosta, levysoittimessa pyörii kertaalleen Rajattoman Joulu ja Timo Rautiaisen et kumppaneiden Tiernapojat. Mielibändini ovat muuten osanneet lopettaa leikin ajoissa. Levyhyllystä löytyy kaikki niin Rautiaisen pumpulta kuin Ultra Bralta.
Rautiainen kolahti ensi hetkestä lähtien. Radiossa soi Elegia ja havahduin uteliaana kuuntelemaan, miten tarinassa käy. Sitä vekoa oli ostettava kaikki levyt. Pateettistahan tuo on kuin mikä, suomalaista sankariheviä, josta ei sanomaa puutu, mutta menee kun kuuntelee riittävällä volyymilla. Ja sitten tuli kulttuuriteko Tiernapojat.
Alakoulun joulujuhlassa tiernapojat oli neljännen luokan poikien kunniatehtävä. Katsomossa jännitettiin, miten soolo-osuudet menisivät. Opettaja, pätevä ja monipuolinen musiikkimies harjoitutti esitykseen aina luokan parhaan aineksen, joten korkeat kohdat kajahtivat vain lievin otsan kohotuksin.
Rock-ikonien tiernapojat päättyy kiinnostavasti. Heti viimeisen joulutoivotuksen jälkeen sävellaji synkistyy duurista molliksi. Soiko jyrinässä suomalaiskansallinen kaiho vai jouluaaton särkyneet lelut ja sydämet? Kuuluuko kaikuja perhehelvetistä, yksinäisyyden vankilasta vai surun suljetulta osastolta? Varmaan kaikkea sitä. Toki sävelistä voi aistia myös kristillistä symboliikkaa. Kaukainen risti luo varjonsa ja miekka käy läpi sydämen. Sitten joskus. Pitkäperjantaina.
Me toivotam onnellista ja hyvää joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti