Venyttelyn ihme

Viikonloppuna uuvahdin ladulla. Vaikka raskaalla työviikolla, vastasataneella lumella ja pito-ongelmilla oli oma osuutensa takkuiseen menoon, suurin syy taisi sittenkin olla venyttelemättömyys. Niin tärkeää kuin tuo itsensä hankaliin asentoihin saattaminen rasituksen jälkeen onkin, niin työstä se käy ja vaatii yleensä aikamoisia henkisiä ponnisteluja ryhtymisen suhteen. Kun lenkillä väsyy, mieluummin jättää lihakset rauhaan, ja kun ei venyttele, seuraava lenkki on tukkoistakin tukkoisempi. Aikamoinen noidankehä, joka on helppo katkaista venyttelemällä. Edes vähän. Eilen otin itseäni niskasta kiinni ja ähelsin olohuoneen matolla yli minuutin venytykset jokaiselle hiihdossa kuormittuneelle lihakselle. Laji on monipuolisuudessaan verraton ja siksi perusteelliseen vanutukseen meni lähes puoli tuntia. Palkka maksettiin tänään. Lenkki lykittiin leikiten, kun endorfiinit hyrräsivät hiihtohurmioon.