Meni pesukone vaihtoon. Vanha Ignis-merkkinen lähti kierrätykseen palveltuaan 17 vuotta. Kone oli ensimmäinen iso ostos yhteiseen kotiin ja siksi merkittävä. Hyvin valittiin, vaikka tärkein kriteeri opiskelijabudjetilla oli halpa hinta. Kaksi kertaa pitkän pesu-uran aikana tarvittiin korjaajaa. Ensimmäinen kerta johtui silkasta huolimattomuudesta. Rintsikoiden metallinen kaarituki pääsi rummun tuolle puolen ja sai aikaan tuhoisalta kuulostavan äänen, joskaan ei tuhoisaa. Kun korjaaja poisti vierasesineen, pesuri oli jälleen entisensä. Vahingosta viisastuneena aloin pestä pikkupyykin pesupussissa. Toisella kerralla kone lakkasi lämmittämästä vettä. Asia huomattiin vasta, kun luulemassamme puhtaassa päivittäispyykissä alkoi olla vekkuli haju. Termostaatti vaihtoon ja pyykki raikastui jälleen. Viimeiseen leposijaan veivät linkousvaivat.
Vuosi sitten kun aamuhämärissä aloin tyhjentää konetta, vedet tulivat jaloille. Jatkossa riskin tiesi ja osasi varoa luukun avaamista. Useimmiten kone kuitenkin poisti veden, mutta linkosi miten sattui. Viime kuukausina kone on suostunut linkoamaan vasta, kun pyykki on ensin käsin väännetty kuivemmaksi ja syötetty rumpuun kahdessa kolmessa erässä. Ongelmasta johtuen huuhtelutuloskaan ei ole ollut hääppöinen.
Mutta nyt on uusi pyykkäri hankittu ja kotiin kannettu. Boschista löytyy pesuohjelmia joka lähtöön, energiatehokkaana se osaa säätää vedenkulutuksen pyykkimäärän mukaan ja ajastin tuo iloa yösähkön käyttäjille. Ihan hirvittää tuollainen hienosäätövehje, paljon särkyviä komponentteja. Takuu on onneksi neljä vuotta, että luvassa ainakin sen verran huolettomia pesuja. Eikun pyykkivuoren kimppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti