Näin on marjat

Lapin ja Kainuun marjamailla käydään joka kesä aikamoinen kädenvääntö jokamiehenoikeuksista paikallisten poimijoiden ja ulkomailta palkatun työvoiman välillä. Ei kai missään vielä käsirysyä ole asian tiimoilta ollut, mutta suunpieksäntää ainakin lehdissä ja netissä. MTK:n Markku Tornbergin mukaan marjabisnes ulkomaisine kausityöntekijöineen häilyykin jokamiehenoikeuksien rajoilla. Lainsäädäntöön on puututtava, mikäli miesrintamana metsissä etenevä ryöstömarjastus jatkuu. Paikallisten poimijoiden kanta käy ilmi Suomen Marjanpoimijat ry:n maaliskuussa 2010 tehdystä kantelusta oikeusasiamiehelle:

”Suomen Marjanpoimijoiden mielestä jokamiehen oikeuden ulottaminen tuhansiin ulkomailta tuotettaviin marjanpoimijoihin, jotka rikkovat perinteisen kestävään kehitykseen perustuvan marjastuskulttuuriin ja kiistatta rikkovat koti- ja kylärahaa sekä vievät paikallisilta asukkailta mahdollisuuden lisäansioihin ja terveellisen ruuan hankintaan. Ongelmia lisää kielimuuri paikallisten asukkaiden ja useita kansallisuuksia edustavien poimijoiden välillä sekä marjayritysten ja työntekijöitä välittävien yritysten piittaamaton suhtautuminen välittämiensä poimijoiden sosiaalisista olosuhteista ja paikallisten asukkaiden oikeuksista perinteisille marjastusmaille. Satojen poimijoiden ilmestyminen Lapin, Kainuun ja Karjalan kyliin haittaa, joka ylittää luonnon ja asukkaiden sietokyvyn.”

Liekö yhdistyksen verkkosivuilla julkaistu teksti mennyt oikeusasiamiehelle kirjoitusvirheineen päivineen.

Miten asia tuli keskellä talvea mieleeni? Aamulehdessä oli tänään lyhyt uutinen kesällä Sallassa kuolleesta thaimaalaisesta marjanpoimijasta. Kuolinsyytä ei saatu selvitettyä, mutta kansalaiskeräys tuotti liki 6000 euroa poimijan leskelle. Uutisesta tuli hyvä mieli. Että vaikka kuinka rintaa paukutellen peräänkuulutetaan omia oikeuksia maassa, jossa lähes 90% marjasadosta jää metsiin mätänemään, sydän on tosipaikan tullen kohdallaan. Alueen asukkaiden käsi oli karttuisa ja avustussumma toimitettiin saajalle joulun alla.