Vuosi vaihtui. H-hetken lähestyessä kuuntelimme radiosta Senaatintorin tunnelmia, aikamerkin jälkeen suukko ja sitten raketteja vahtaamaan. Itse räiskimme harvoin, tosin luulen, ettei puolisoani tarvitsisi montaa kertaa houkutella omaan tulitustoimeen, oli jo melkein ostanut rakettipaketin, kun tuttu mies ostoskeskuksessa kaupitteli. Ehkä ensi kerralla. Olohuoneen ikkunasta näkyi mainiosti niin lähipihojen kuin kaupunginkin ilotulitus. Kissat eivät olleet paukkeesta moksiskaan, Vihtori nukkui tyynenä keittiön tuolilla ja Viljami hyppäsi uteliaana sohvan selkänojalle katsomaan näytöstä, korvat vain vähän liikahtelivat paukahtelujen tahtiin. Kissojen rautaiset hermot lienevät perua syntymäkodista, entisellä rautatieasemalla jyske ja vihellykset ovat olleet jokapäiväinen osa imeväisten äänimaisemaa.
Pikkutunneilla tuli liityttyä Suomen Punaiseen Ristiin ensisijaisena vaikuttimenani eräs jäsenyyden vaativa kurssi, jolle mielin, mutta siitä toiste lisää. Ei pöllömpi jäsenyys muutenkaan. Koska myös puolisoni kuuluu ”ristiin”, on kuulunut jo parikymmentä vuotta, selvisin lystistä kympillä.
Vuoden ensimmäinen päivä valkeni tervehenkisesti. Minulla oli soittohuki, joten suuntasimme jumalanpalvelukseen kotikunnan tuoreimpaan osaan. Pakattiin hiihtovermeet mukaan ajatuksena kirkonmenojen jälkeen vielä fiilistellä metsäkirkossa. Urheiluseuran majalla oli uudenvuodenjuhlijoita ja äänekkäät pirskeet, mutta paljon oli myös ladulla reippailijoita. Tällä kertaa sukseni toimivat hyvin. Mukava aloitus vuodelle ja parani loppua kohti. Saunan jälkeen pääsin valmiiseen ruokapöytään, kun kulta valmisti maukkaan salaattiaterian. Kasvisruoka terästettiin eilisestä jääneillä nakeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti