Taloudessamme napsitaan syksystä kevääseen monivitamiinipillereitä. Tapa on tuttu jo lapsuuskodista, eikä siitä haittaakaan ole ollut päinvastoin. Ainakin usko on kova, että päivittäinen vitamiininappi pitää vastustuskyvyn iskussa ja pöpöt loitolla. Jos kuurin aloittaminen syksyllä viivästyy, flunssa kyllä muistuttaa asiasta. Vuosikaudet lääkekaapin multipillerit olivat tabseja nyt vitoja.
Tänään alkoi D-vitamiinikuuri uusista saantisuosituksista ja käyttämistämme luomumaitovalmisteista johtuen, luomuun kun ei vitamiinilisää sovi laittaa. Eilen jo maistoin yhden purutabletin, että voiko niitä ylipäätään syödä, ja ihan hyvältä tuo maistui.
Vitamiiniuskosta huolimatta iltapäivällä kurkkuun karahti santapaperi ja nokka alkoi tiputella. Koska mitään lämmön nousuun viittaavia oireita ei ollut, päätin häätää tunkeilijan ladulla. Huomasi, että elimistö on sotatilassa, meinasi noutaja tulla, mutta ei olo lenkin jälkeen pahemmaksi muuttunut. Nyt lämmintä juotavaa ja ajoissa pehkuihin niin eiköhän se siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti