Viikonvaihde

Perjantai-illan ohjelmassa oli Tampere Filharmonian konsertti, joka houkutteli väkeä toivotuimmilla klassikoilla. Jotain puhki soitettua mainosmusiikkia, jonka kuuntelu on kuin menisi hienoon ravintolaan illastamaan ja tilaisi lounaalta jäänyttä liikaa hautunutta keittoa? No, kai helposti nieltävä ja sulava musiikki ravitsee siinä missä parempikin annos, lohduttelin itseäni. Pelko oli turha, ainoa minulle tuttu hitti oli illan viimeinen teos eli alkusoitto 1812. Nerokkaasti rakennettu Tsaikovkskin juhlateos, jossa venäläinen kansansävelmä ja Marseljeesi ottavat mittaa toisistaan, metafora taistelusta. Alla Lassin ja Leevin piirtäjän Bill Wattersonin näkemys asiasta.


Näin juuri. Mahtipontista rumputykitystä, joka päättyy kirkonkellojen mäikeeseen ja kansan iloisiin tantsuloihin. Näen musiikin usein kuvina eikä illan yllättäjä Honeggerin Pacific 231 tehnyt poikkeusta. Tuo junia rakastaneen säveltäjän kunnianosoitus höyryveturille vei mennessään. Orkesteri loihti silmieni eteen kuin dokumenttifilmin, jossa rajattuja kuvakulmia veturin pyörästöstä, tulipesästä, piipusta. Melodisempi jakso vei kameran lintuperspektiiviin kuvaamaan viheriöivän peltomaiseman halki uljaana kiitävää höyryhepoa. Ja taas tiukkoja ottoja läheltä. Vauhtia ja voimaa. Teoksessa oli ainoastaan yksi vika, se oli liian lyhyt.

Lauantaina suuntana oli jälleen Tampere, tällä kertaa SPR:n koulutustila. Kirpeä pakkaspäivä meni mukavasti koulunpenkillä ja vähän ennen iltakuutta sain käteeni todistuksen osallistumisestani vankilavierailijakoulutukseen. Päässä ja repussa tuhti tietopaketti vankilamaailmasta seuraavaa elämääni varten siis sitä kun lopetan työni seurakunnassa. Jos ja kun joskus teen vapaaehtoistyötä, niin haluan sen olevan hurskastelusta vapaalla alueella. Siksi vankila. Ja onhan tuo tuttu paikkakin.

Sunnuntaiaamuna oli aika kuitti olo, mutta virtaa löytyi leipomiseen. Päivän rautatieharrastussessiona kokous, jota istuttiin kotonamme kahdeksan henkilön voimin. Niin eri maailma ja eri jutut kuin töissä, että piristyin hiihtolenkille asti. Joulurääkki tuntuu vielä ja kone yskähtelee, mutta tällä viikolla olen päättänyt kunnostautua. Lääkkeeksi vähemmän kahvia, enemmän vettä, oikeaa ruokaa ja varhemmin nukkumaan. Kaamos päättyi eilen Lapissakin.