Arki rullaa kuin polkupyörä pakkasella, meno on jäykkää ja raskasta, ja kitinöitä kuuluu. On vaikea saada itsensä illalla nukkumaan ja vaikea saada itsensä aamulla ylös. Ja ulkoileminen sitten, tuo ihmelääke, joka auttaisi tähänkin vaivaan, ei kiitos. Pitäisiköhän jo huolestua? Maanantaina olin liian väsynyt, eilen ja tänään liian mukavuudenhaluinen, että olisin lähtenyt itseäni sukset jalassa kiusaamaan. Puolisoni lähti eilen, tänään hänkin jäi sisälle lämpimään. Viisautta.
Jos joulun jälkeen on tällaisia käynnistymisvaikeuksia, miksi viettää koko juhlaa. Täytyisi tehdä "jehovat" ja lopettaa joulu. Meillä poikkeaa oven takana aina silloin tällöin jehovantodistajia, rohkenevat tulla, kun kerran soitin yhdet heikäläisten hautajaiset. Omat menot ja laulut heillä oli, mutta koska halusivat surumusiikkia tilaisuuden alkuun ja loppuun, otin keikan vastaan, joskin asiallista korvausta vastaan.
Mutta siis säännöllisesti käyvät ja muutama sana vaihdetaan. Jos ei olla kotona lehdet ilmestyvät postilaatikkoon, kuten eilen. Herätkää-lehdessä kerrottiin seikkaperäisesti, miksi jehovantodistajat eivät vietä joulua. En minä perusteluista piitannut, mutta ajatus on hieno, jouluhössötyksen soisi tottavie lopettaa. Oli varsin hienotunteista pudottaa kyseinen lehti postilaatikkoomme vasta joulun jälkeen.
Joulu oli ja meni. Olo on kuin nuhjaantuneella tiskirätillä, mihinkään ei ilkiä tarttua, kunhan roikkuu vaan. Mutta on meillä sentään uusi pesukone ja ensimmäiset käyttökokemukset pelkkää plussaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti