Seuraavaksi tällä kanavalla harvinaista herkkua eli lähisuhdekiemuroita. Aamupäiväpuhteiden jälkeen vaihdettiin muutama sana iltapäivän tekemisistä ja kun tuli puheeksi mahdollinen hiihtolenkki, mainitsin olevani kovin väsynyt. ”Niin aina” puolisoni tokaisi ja minä kärkevästi sanaillen puolustamaan oikeuttani olla väsynyt. ”Mene lääkäriin” oli kommentti. Ai että tipahti mehevä riidan siemen muhevaan multaan, mutta hillitsin itseni, koska en halunnut pilata pitkästä aikaa vapaata viikonloppua riitelemällä. Onnistuin pitämään mölyt mahassa ja alettiin pikkuhiljaa valmistautua ladulle. Pikkuhiljaa tosiaan, viivyttelin toimessa tahallani, hähää, koska ei tökeröitä sutkautuksia niin vain villaisella paineta. Matkalla kuntoradalle olin jo leppynyt ja kerroin (kuin jostain parisuhdeoppaasta), mitä oikeasti olisin halunnut väsyneenä kuulla. Lämmin kysymys ”mistäs se” ja kiinnostuminen asiasta ”oletko nukkunut huonosti” tai pieni kannustus ”mitä luulet, auttaisiko kevyt saunalenkki” ja todesta ottaminen ”vai pitäisikö jäädä kotiin lepäämään”.
Nainen on monesti niin konstikas pakkaus, että jutteleekin rivien välistä, sanoo yhtä ja tarkoittaa toista. Miespolo siinä sitten hämmentyneenä yrittää ymmärtää. Olen väsynyt tarkoitti tänään: huomaa minut. Ja mikä oli lopputulos. Minut huomattiin ja on pidetty kuin kukkaa kämmenellä. Julkaisen tämän tarinan puolisoni suostumuksella. Hän tosin muistaa, ettei repliikkinsä ollut "mene lääkäriin" vaan ystävällinen kohoitus käydä verikokeessa. Saattaa olla, mutta noin minä naisena asian rivien välistä tulkitsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti