Ristinä selkä

Tiistaina oli liukas hiihtokeli. Suojan jälkeinen pakkanen oli jäädyttänyt uran ja luisteluhiihto oli jatkuvaa tasapainon hakemista. Ei sitä heti huomannut, miten koville lihakset liukkaalla joutuivat, vaan vasta seuraavana aamuna, kun pieni väärä liike sai ristiselän kramppaamaan. En edes huomannut mikä tuo liike oli (ei ainakaan sängystä väärällä jalalla nouseminen), mutta niin vain kävi tukalaksi istuminen ja seisomaan nousu, ja auto se vasta kidutuskammio oli. Muuten kivun kanssa pärjäsi, ainoastaan tietty kumara asento sai näkemään tähtiä.

On näitä ollut. Ensimmäisen noidannuoleni sairastin 15-vuotiaana, mutta sittemmin liikuntaharrastuksen myötä selkävaivat ovat näitä pieniä kramppeja lukuun ottamatta kadonneet. Lihaskipu lähtee sillä millä on tullutkin, on joku joskus sanonut, ja niin päätin lääkitä itseäni hiihdolla. Tyyliksi valittiin perinteinen. Jokaisella potkulla sattui, kumara laskuasento oli ainoa siedettävä, mutta hammasta purren sujuttelin kympin. Lenkin jälkeen venyttelin perusteellisesti ja illalla puolisoni hieroi Frantsilan yrttisalvaa kipeisiin kohtiin. Tämä kaava toistui joka ilta ja tadaa, tänään lenkillä kipu oli enää pieni häivähdys.
Kuva: Frantsilan Kehäkukka