Lähtökohdat eivät olisi voineet olla ankeammat. Viime vuoden marssi oli yhtä tuskaa jatkuvan sateen ja märkien jalkineiden vuoksi, ja kun sitten eilinen täsmäsää Vantaalle lupasi alueen yli pyyhkäisevää saderintamaa, mieli hapuili luovuttamisen suuntaan. Eiköhän jäädä kotiin? Sen verran asian kanssa jahkailtiin, että lähtö viivästyi ja ehtimisen kanssa teki tiukkaa varsinkin, kun kehätieltä ajettiin harhaan ja järjestäjä kämmäsi puolisoni marssikortin kanssa. Vaikka olimme ilmoittautuneet hyvissä ajoin huhtikuussa, kortiton kumppanini joutui jonottamaan jälki-ilmoittautuneiden luukulla. V-käyrä oli pilvissä, kun viime vuoden toisintoa peläten kiireesti teipattiin jalkapohjat ennen lähtöalueelle siirtymistä. Mieli sentään kohentui Kaartin Soittokunnan rokahtavien tahtien myötä. Kuudelta Jone Nikula lähetti pitkämatkalaiset marssille.
Pisin matka koostui tänä vuonna kahdesta 20 km lenkistä, jotka kulkivat osan matkaa samoja reittejä. Henkisesti tiukin paikka oli saapuminen ensimmäisen lenkin jälkeen urheilupuiston alueelle, jossa lyhyempien matkojen marssijat jo autuaana käyskentelivät maaliin. Vaikka sade oli loppunut ja kengät olivat kuivat, kantapäissä pisteli lievä hiertymien tuntu. Kestänköhän vielä toisen lenkin? Tienhaara matkan varrella eli mahdollisuus tarvittaessa kiepsauttaa lyhyemmälle reitille antoi uskallusta jatkaa. Kun valinnan aika koitti, tsemppikärpänen puraisi. Eiköhän yritetä nelikymppinen? Ja kyllä kannatti. Kaksikymmentä vuotta olen odottanut, että puolisoni pääsisi ”en minä osaa" -tekosyistä ja laulaisi, ja marssiessa se sitten tapahtui. Hämärässä yössä hän ykskaks kajautti kertosäkeen Palefacen Talon omistajasta. Minä olin sitä ennen malliksi hoilannut kaikkea matkan varrella nähtyyn liittyvää, kuten Tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset ja Taksin katolla vilkkuu yön ainoa valopilkku. Joku tohtii laulaa ainoastaan humalassa, mutta niin vain liikunnan endorfiinipiikkikin rohkaisee.
Kilometrit kuluivat. Kantapäät ilmoittivat itsestään joka askeleella, mutta kivun sai turtumaan lyhyellä askelluksella. Maaliviiva ylitettiin kuuden tunnin ja 50 minuutin talsimisen jälkeen, suukko, mitali ja diplomi kouraan ja sitten autolle sukkien ja kenkien vaihtoon. Tehon voimalla puolisoni ajoi kotiin, missä ensi töiksi sauna päälle. Kissat olivat hölmistyneen oloisia, ihmeissään tietysti yökukkujista ja myöhäisestä iltapalasta. Venyttely ja löyly hoitivat kipeytyneitä jäseniä ja vasta neljältä päät painuivat pieluksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti