Olipa viikko. Työviikkoon mahtui paljon hankaluuksia ja pahaa mieltä, mutta myös mukava retkipäivä tehtaanpiippujen juurelle. Tällä kertaa suuntana oli Pohjois-Pirkanmaa ja ihmettelyn aiheena Serlachiuksen miehet. Kaksi kiintoisaa museota, joissa voisi käydä ajan kanssa uudelleen, hyvää ruokaa, mukavaa seuraa ja tietysti seurakunnan retkeen kuuluva pakollinen kirkkokäynti. Joskus on niin lokoisia päiviä, että kummissansa miettii, onko tämä työtäkään.
Mutta vastuksensakin on. Korvien välissä sitten kärsitään. Alitajunta on juonessa mukana ja näyttää öisin todentuntuisia ja lohduttomia unia. Työmatkamusiikki on vaihtunut Rautiaiseksi ja soi kovaa. On pakko jollain keinoin edes yrittää potkia seisovaa vettä liikkeelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti