Vietettiin shoppailupäivä kotikaupungin liikkeissä. Visan vinguttaminen alkoi naapuripuutarhasta, josta lykättiin maitokärryillä kotiin laatikollinen kaunista ja hyödyllistä: neljä punaista pelargoniaa, kaksi persiljaa, sitruunatimjami ja koristebataatti. Haluamaamme pussimultaa ei ollut, joten kotona kulkupeli vaihtui autoon ja toisaalta multaa metsästämään. Poikettiin torilla, josta ruukkuchili ja minitomaatti matkaan ja sitten kaupungin kakkostaajamaan sinisistä taloistaan kuuluun huonekalukauppaan. Ei siellä multaa myyty, mutta kaksi vitriiniä ja viihdetaso olohuoneeseen.
Kun kotimaisen valmistajan selkeälinjaiset saapuvat, voi tyytyväisenä todeta, että kodin mööbeleillä pärjää loppuelämän. En käsitä nykyään vallitsevaa Ikea-ideologiaa, jossa huonekaluja vaihdetaan muodin ja mielihalujen mukaan, jos ei vuosittain niin ainakin muutaman vuoden välein. En ole koskaan edes käynyt Ikeassa enkä aio. Meillä suositaan kestävää ja ajatonta kotimaista, ja vaihtelu loihditaan verhoilla ja matoilla.
Kalustehankintojen jälkeen kolmanteen taajamaan suureen sekatavarakauppaan ja kärry täyteen multasäkkejä, ensimmäistä kertaa myös kesäkukkamultaa, jossa kevytsoramursketta ja kastelukiteitä korjaamassa kuivan kauden ja puutarhurin unohdusten tuhoja. Saa nähdä onko hintansa väärtti.
Kun puolisoni saunanaluspuhteena pesi talvirenkaat sadevesitynnyrien ilmaisvedellä, minä löin yrtit ja kukat multaan. Viime vuonna silmänilo istutettiin 23.5., edellisenä vuonna 10.5. eli tulevaisuus näyttää olinko liian aikaisin liikkeellä. Toisaalta laatikot ja ruukut on helppo nostaa kuistille suojaan, jos kylmä yllättää. Vielä esikasvatukseen matalaa auringonkukkaa, kehäkukkaa ja keräsalaattia, jotka olen yleensä kylvänyt suoraan ulos, sekä ruusupapua, ja päivä oli pulkassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti