16. huhtikuuta 2011

Juhlahumua

Kolmet synttärit, kahdet nimpparit ja yhdet tuparit, mutta vain kaksi kyläpaikkaa. Tehokasta. Päiväsydännä juhlittiin anopin luona ja sieltä herkkuleipien voimalla matka jatkui Uudellemaalle. Koska siskon tyttöjen merkkipäivät osuvat kaikki keväälle, yhteisjuhlia on vietetty jo vuosia. Vein nuorisolle lahjaksi reilunkaupan skumppaa. Vappu on lähellä ja toki vanheneminenkin on kuohuvan maljansa ansainnut. Tupaantuliaiskoti on vauhdikas koirakoti, joten ”kukaksi” vein reilunkaupan ananaksen. Kun hedelmälihat on pantu parempiin suihin, lehtiruusukkeen voi viherkasvin toivossa istuttaa multaan. Jos hyvin käy, kasvi juurtuu kahdessa kuukaudessa ja alkaa kasvattaa uusia lehtiä.

Suosin kuihtuvia ja katoavia lahjoja, joista ei jää pitkäikäistä jälkeä, ei saajan huusholliin eikä luontoon. Jos joskus sorrun kestävämpään viemiseen, minun tapauksessani se on yleensä Arabiaa tai Iittalaa, teen selväksi, että antamani kipot voi hyvällä omalla tunnolla kierrättää tai myydä kirpputorilla. Makuja on monia ja kodit yleensä viimeisen päälle valmiita, joten valinta voi mennä pahastikin pieleen, toki niin voi käydä myös ruokalahjan tai kukan kanssa.

Lienevätkö supikoirat juoksullansa, kun ainakin viisi tuuheaturkkista pötkötti vainaana moottoritien laidassa. Surullista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti