Piti olla leppoisa neljän päivän työviikko, mutta härdelliä on riittänyt monen viikon tarpeiksi. Mikä siinä onkin, että kaikki konstikkaat jutut kasautuvat. Kun vielä huomisesta kieli vyön alla päivästä selviää - pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa kiitos oman sähläämisen - ollaan voiton puolella. Onneksi tähän syssyyn ei ole paikallislehden hartauskirjoitusvuoroa, mikä alun pitäen piti olla. Vaihdoin vuoroni papin kanssa, koska hän ei rippileiriltä toimeen ehtinyt, ja kurja tuli kirjoitettua jo tammikuussa. Tekstin kanssa painin myös vuosi sitten, jolloin aiheeksi valikoitui nuukuusviikko ja kirkon ilmasto-ohjelma. Koska nuukailun teemaviikko lähestyy jälleen ja ekojuttuja tälläkin palstalla vilahtaa, julkaisen pääosan vuoden takaisesta.
Nooan arkki
”Kun Jumala katseli maata, hän näki, että turmelus vallitsi kaikkialla, sillä ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa.” Näin alkaa vedenpaisumuskertomus, Jumalan tuho- ja pelastustarina, jossa yksi ihminen saa tärkeän tehtävän, Nooa rakentaa arkin ja luomakunta pelastuu. Ei ole Nooan päivistä edistytty, itsekkyys rehottaa ja turmelus vallitsee, sillä - kertomuksen alkutahteja mukaillen - ihmiset kuluttavat.
Monet tapamme ja tottumuksemme uhkaavat ympäristöä. Kristinusko on vahva vastavoima kulutuskulttuurille ja ympäristöjärjestöjen vanavedessä kirkko onkin rohkeasti tarttunut ajan haasteeseen ja laatinut oppaan, miten pienentää ympäristön taakkaa. Kirkon ilmasto-ohjelman kolmisäikeisenä punaisena lankana kulkee Jumalan lahjoista kiittäminen, elämän ja luomakunnan kunnioittaminen sekä kohtuullisen elämäntavan etsiminen. Kaksi ensimmäistä haastetta on helppo toteuttaa, kiitollisuus hyvistä asioista ja elämän ja luonnon kunnioittaminen on lähes myötäsyntyistä, mutta kolmas säie kohtuullisuuden vaatimuksineen hiertää. Miten hillitä omaa kulutuskäyttäytymistä, kun kaikkea on saatavilla yllin kyllin tai mitä ylipäätään hyödyttää yhden ihmisen panos, kierrättäminen tai eettiset kulutusvalinnat, kun teollisuus ja ihmiset ympäri maailman saastuttavat?
Ilmasto-ohjelman tärkein anti on kirkon tarjoama ainutlaatuinen asenne elämäntapojen muuttamiseksi, toivon näköala, uusi Nooan arkki. Pienet arkipäivän ympäristöteot ovat kuin naulan naputtelua arkkitalkoissa, saastepaisumuksen lähestyessä arkki valmistuu ja pelastaa ympäristökatastrofilta. Nooa tarttui arkinrakennustoimeen Jumalan käskystä, meillä on käsky viljellä ja varjella luomakuntaa.
Kevään juhla on ovella ja kirkkovuodessa iloitaan pääsiäisen jälkimainingeista. Ajankohta on mitä mainioin muuttaa ensimmäinen uskonkappale sanoista teoiksi kirkon ilmasto-ohjeilla: Arvioi ja muuta elämäntapasi kohtuullisemmaksi, hiljenny, nauti luonnosta ja sen ihmeistä, pyhitä lepopäivä ja etsi muuta sisältöä kuin kuluttaminen, vaikuta asenteisiin!
Nuukailusta vapun jälkeen lisää. Sima kuplii jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti