Eilisen lenkin jälkeen hiihtotavoite oli kymppiä vaille valmis. Oli meininki viimeistellä ennätys aamulenkillä pakkasen kovettamilla laduilla, mutta lomalta paluu kellon siirtämisineen ja työviikon kiireet iskivät viiveellä väsyn päälle ja oli pakko siirtää lenkki iltaan.
Kiskoessani hiihtovermeitä niskaan alkoi sade. On sitä ennenkin vesisateessa hiihdetty, ajattelin, joten sekaan vaan. Oli mukava testata uudehkoja luistelusuksia (heräteostos viime kevään alesta) kerrankin oikeissa olosuhteissa, ovat nimittäin märän kelin hiihtimet, jotka pakkasella lähes pysähtyvät ylämäkiin. Hienosti toimivat. Vakaus oli jäiselläkin uralla mainio, luistoa löytyi, joka tosin sateen pehmittämän lumen myötä hiipui loppua kohti, mutta myös vauhdin hurmaa ehti kokea, ja jäätävää sadetta päin näköä.
Surullinen uutinen vei ajatukset vielä lomaladuille. Ylläksellä on kadonnut hiihtäjä. Toivottavasti etsintäpartioita onnistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti