Kelpaa tässä rallatella. Aamun hammaslääkärikäynti meni hyvin. Pieni reikä paikattiin ilman sen kummempaa dramatiikkaa, vaikka vietävästi jännitti ennen toimenpidettä. Syke pomppasi pilviin edellisen asiakkaan poistuttua vastaanottohuoneesta, mutta syvään hengittämällä sain alkavan paniikin väistymään. On se onni, että kuulun siihen sukupolveen, jonka purukalusto sai hyvää hoitoa jo koulussa, säännölliset tarkastukset ja fluoraus pohjustivat tien tämän päivän huolettomalle rouskuttelulle. Moni hieman vanhempi tuttava, jolla ei moista etua ole ollut, joutuu alvariinsa ravaamaan hammaslääkärissä mitä moninaisimpien vaivojen kanssa.
Kevään kinkerikierros saatiin illalla pakettiin. Paketissa oli outojen virsien opettelua, paastoasiaa ja yhteisvastuukeräyksen tietoisku. Kotikinkereillä on aivan erityinen tunnelmansa. Rento meininki saa ihmiset keskustelemaan eikä kellään ole kiire pois. Kahvipöydän herkut ovatkin sitten luku sinänsä. Täytekakkua tänään kaiken muun hyvän lisäksi.
Alkaa olla töissä niitä aikoja, jolloin moni tapahtuma saa minulla etuliitteen viimeinen. On ollut viimeinen työttömien ruokailu, viimeiset kinkerit, viimeinen muistion kirjoittaminen, ja viimeiset senkun lisääntyvät, kunnes elokuussa loppuvat. Luulisi olevan lähdon läheisyyden alakuloa, vaan ei, mieli on enimmäkseen hilpeä.
Iltapäivän kokouksessa työterveyshuollon väki julkisti tekemänsä henkistä jaksamista kartoittavan työhyvinvointikyselyn tulokset. Pahimmiksi möröiksi seurakunnassamme nousivat ihmissuhdekuormitus, tiedonkulun puutteet, huono työilmapiiri ja kiire.
Myöhäisillan puhteena rairuohot itämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti