Tiukka työpäivä, joka kalenterissa kummitteli eräänlaisena henkisenä ennen ja jälkeen rajapyykkinä, on nyt onnellisesti ohi. En ole mikään massatapahtumien ystävä, en töissäkään, ja kun vielä bonuksena osa järjestelyvastuusta ja tuttujen tilojen käyttökielto niin mokoma pyhä tuli uniakin häiritsemään.
Katsoin parhaaksi jo aamulla tilata hartiahieronnan työrupeaman päätteeksi. Kun päivä oli pulkassa ja hartiat hierottuna, mistä kiitos puolisolleni, ilta on ollut leppoisaakin leppoisampi. Tai no, pesin minä keittiön ikkunat. Haastavien työtilanteiden jälkeen on aina jonkinasteista ylikierrosta havaittavissa, mikä kannattaa hyödyntää. Ja onpahan sitten pääsiäisviikolla pienempi pesu-urakka varsinkin, kun 80-luvun kolhot kolminkertaiset ovat monella tapaa hankalat. Akkunoita ei tullut pakkasten takia jouluksikaan pestyä, joten maailma kirkastui kummasti, ja lintuparat erentyivät lentämään päin.
Mikäli ikkunanpesuintoa riittää, huomenna olisi mahdollisuus pitää korvausvapaa ellen sitten jätä hiljaiseen viikkoon. Katsotaan, mikä fiilis aamulla. Epäsäännölliset työajat ja jousto eli niin kutsuttu työajattomuus, teet milloin teet kunhan viikkotunnit täyttyvät, on ehdottomasti seurakuntatyön hyviä puolia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti