Mullanvaihto

Päivän puhteena oli ravita kodin viherkasvit uudella mullalla. Kaupasta päätyi mukaan loimaalaista Aurinkomultaa, joka sai korvata ennen käyttämäni Mustan mullan. Ajattelin, että saakoon broilerituotannon tukeminen hetkeksi jäädä, Kariniemi ja Biolan kun ovat eräänlaisessa symbioosissa keskenään. Vanha eläinaktivismiko se siellä nostaa päätään? Eihän toki, kesällä taas lyödään peltoon ja piharuukkuihin hehtokaupalla mustaa.

Kolme kasvia lensi inventaariossa mäelle, liiaksi paisunut rönsylilja, jota en edes yrittänyt jakaa pienemmäksi, iankaikkisen vanha kitukasvuinen lehtikaktus ja nuupahtanut anopinkieli, joista jälkimmäisistä otin osia juurrutukseen. Ihmeköynnöstä "poukkavilleä" tyydyin vain karsimaan, joskin roimalla kädellä. Harvennettu on nyt perin vaatimattoman näköinen suuressa ruukussaan, mutta kokemus on osoittanut, että kesällä kasvi suorastaan ”räjähtää” uuteen kasvuun, ja toivottavasti myös kukkimaan.


Vuodet eli se, että tietää suurinpiirtein millaisen viherpeukalon omistaa, ja kissat ovat koulineet huonekasvien suhteen minimalistiseen meininkiin, vain muutamia mahdollisimman helppohoitoisia, mutta näyttäviä lajeja. Pohjoisikkunalla amppeleissa keikkuu lehtikaktus ja herttaköynnösvehka, etelään paistattelee jo mainittu bougainvillea ja silmäteräni, jokunen vuosi sitten pistokkaasta kasvatettu viherkasvi (kuvissa), jonka nimeä antaja ei muistanut. Koska rehevän kasvin alkukoti on yli satavuotiaassa talossa ja antajakin yli 80-vuotias, kyseessä saattaa olla jokin perinteikäs laji. Sydämenmuotoiset, vahapintaiset lehdet ovat näyttävät.