Huh mikä päivä. Taas. Töissä oli roppakaupalla hoidettavia asioita, isoja ja pieniä, joiden paljouden keskellä suurin huoleni oli, unohtuiko joku. Vielä en ole keksinyt mikä ja toivottavasti en keksikään. Iltapäivällä pääsin kinkereille kahdeksi ja puoleksi tunniksi huoahtamaan, mutta leppoisan yhdessäolon jälkeen kiireinen ja osin kinkkinenkin meno jatkui. Kun kuuden aikaan väsyneenä kotiuduin, kierrokset olivat vielä sitä luokkaa, että lenkille oli päästävä, joten trikoot jalkaan ja menoksi. Hölkkä on siitä mukava laji, että matkaan voi lähteä kotiovelta ilman vaivalloisia siirtymäriittejä.
Hölköttelykerrat ovat tuntuneet paljon paremmilta kuin yleensä keväällä. Niveletkin jo toisella kertaa suostuivat kiukuttelematta yhteistyöhön ja lenkki tuntui miltei loppuvan kesken. Mutta ei pidä ahnehtia, sillä hölkkään kyllästyy nopeasti toisin kuin hiihtoon.
Sitten pieni detalji elämästä. Eilen mennessäni kultaa bussipysäkille vastaan, olin sen verran ajoissa, että päätin aikani kuluksi katsastaa K-kaupan luomuvalikoiman, enkä vain katsastaa, sillä ostin kahvia, teetä ja muutaman appelsiinin. Vasta kotona ihmettelin Clipperin 25 pussin teepakettia ja sen oudolta kuulostavaa sisältöä. Kääntelin, ravistelin ja varmuuden vakuudeksi vielä punnitsin niin irtoteetähän siellä oli toisin kuin pakkausmerkinnöissä seisoi. En avannut pakettia, vaan palautin aamulla kauppaan. Aikamoinen temppu minulta, joka yleensä jätän moiset reklamaatiot sikseen, vaikka isompaakin aihetta on matkan varrella ollut. Aina sitä näemmä kasvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti