Syntestaattori

Kumma väsymys on vaivannut jo muutaman päivän. Hyvin olen nukkunut ja syönyt, liikkunutkin, vaan ei auta. Pyhänä oltiin kuntosalilla, eilen pesin ikkunat, tänään oli vuorossa hölkkä, saan siis aikaiseksi, mutta innostus puuttuu. Teen asioita, koska tiedän niiden olevan suotavaa ja hyväksi. Onko tämä nyt sitä kuulua kevätväsymystä vai jotain syvemmältä sielusta kumpuavaa?

Piinaviikon innostamana - paasto on tunnetusti itsetutkistelun aikaa - tein Ylen sivuilta löytyneen vekkulin syntitestin. Intro varoitteli tosikoita tarttumasta toimeen, mutta koska omaan edes jonkin sortin huumorintajun, uskalsin vastata kysymyksiin. Tuloksia ei saa ottaa liian vakavasti, kuului testin ensimmäinen sääntö, mutta kyllä vastauksista ainakin minun kohdallani monta totuuden siementä löytyi.

Tässä kuin rippituolissa konsanaan tunnustan minua eniten riivaavat synnit: hengen velttous, murehtiminen ja välinpitämättömyys. Kun lueskelin kyseisten syntien nykyaikaan päivitettyjä määritelmiä, olisin voinut allekirjoittaa valitettavan monta. Neljännelle sijalle syntilistalla kipusi vatsan palvonta ja eräs määritelmäkin oli tyhjentävä ”numeron tekeminen ruuan koostumuksesta, terveysruualla tai paastoamisella elämöinti”, terveys- ja liikuntaintoilu yleensäkin sekä kaikenlaiset karkki-, sipsi- ym. herkuttelukohtaukset, jolloin pussi menee yhdeltä istumalta.

Jottei tämä ihan synnissä rypemiseksi menisi, paljastan vastapainoksi myös testin kohdalleni listaamat hyveet: kohtuullisuus, oikeudenmukaisuus, suhteellisuudentaju sekä nelosena hiljainen tieto. Ei hullumpata. Juuri tuollainen haluaisinkin olla, kun vain tästä velttoudesta ja omaan itseen käpertymisestä pääsisi eroon.

Tienhaarassa, Hugo Simberg 1896, Ateneum