Perinteistä modernisti

Helleaalto. Tuoksu ja tuntu kuin lapsuuden kesinä, jolloin aika kului rattoisasti mummulassa. Heinäpelto seipäineen ja työn touhuineen on jäänyt elävästi mieleen. Mitäpä viiden vanha pikkutyttö olisi pellolla auringon paahteessa paarmojen ja pistelevän heinän armoilla tehnyt, mutta mukaan halusin, kun mummu lähti viemään juotavaa väelle. Heinä haisi ja pöllysi. Miehillä oli hassut kangasnenäliinasta solmitut hatut päässä, naisilla niskaan sidotut huivit, ja kotikalja teki kauppansa. Juomaa löytyi tiinuittain ”laskettavasta”, keittiön vieressä olevasta kellarimaisesta huoneesta, jonne - siitäkö nimikin - laskeuduttiin muutama askelma. Vaikka tuossa aikansa kylmiössä oli kaikenlaista hyvää, en koskaan mennyt sinne omin päin, sen verran kolkolta paikka tuntui.

Kun heinäpellolla oli käyty, alkoi talkooväen ruokailun valmistelu. Minä katselin mummun ja enon vaimon, vanhan ja nuoren emännän kiireisiä keittiöpuuhia. Aurinko sai pitkien mattojen iloisen kirjavat raidat tanssimaan. Väriviirut oli loihdittu vanhoista loppuun käytetyistä vaatteista, jotka työlään leikkuurupeaman jälkeen oli kutoja varmasti lämmin muistojen virta sydämessään sommitellut mattoon.



Eilen siivoilin keittiön kaappeja ja löysin paketin kotikaljauutetta. Helteen ja muistojen innoittamana päätin liittyä sukupolvien ketjuun ja tehdä perinteistä janojuomaa. Nykyään se on helppoa, niin helppoa, että toimeen voisi tarttua useamminkin, lisätään vain vesi ja sokeri, odotetaan vuorokausi, pullotetaan, jäähdytetään ja juodaan.

Toiseksi perinnepuuhaksi kehkeytyi matonkuteiden leikkuu. Kudontalehden vinkistä hankin keväällä tilkkutyövälineet vain ja ainoastaan matonkuteiden tekoa varten. Suuri alusta ja jämäkkä leikkuri toimivat juuri niin hyvin kuin kauppias lupasi. Nelinkertainenkin kangas meni siististi suikaleiksi ja viivaimen avulla sai täydellisen tasalaatuista kaksi ja puoli senttistä kudetta.


Valitsin helpoimman tien eli leikkelin kuteet langansuuntaisesti. Matossa kangassuikaleen langansuunnalla ei ole niin väliä, mutta kapeaa poppanakudetta tehdessä täytynee leikata vinoon. Ehkä kokeilen tekniikkaa ensi kerralla, lakanoita nimittäin riittää, ja vanhoja trikoovaatteita, joiden leikkuu onkin sitten haastavampi juttu. Yhdestä pussilakanasta ja kuudesta tyynyliinasta tuli kaksitoista kerää eli noin 1,4 kg matonkudetta. Työ joutui, saksilla en olisi ikinä edes ryhtynyt moiseen eli leikkuusetti on ehdottomasti hintansa väärtti.