25. kesäkuuta 2011

Johannes

Oli meininki aamukirkkoon, mutta yöttömän yön juhlinnan venähtäminen pikkutunneille vaati veronsa ja puoli kymmeneltä käännettiin vain kylkeä. Kirkossa olisi kerrottu Johanneksesta, heinäsirkkoja hunajaan dippailevasta radikaalista, jonka syntymäpäivän muistojuhlaa vietetään kuusi kuukautta ennen joulua. Kamelinkarvoihin pukeutuneen partasuun ainoa kutsumus oli julistaa Messiasta ja kastaa väkeä parannukseen. Hän oli tienraivaaja, huutavan ääni erämaassa, jonka toiminta nivoi yhteen joulun ja juhannuksen.

Pihallamme kukkii juhannusruusun sijasta osuvasti jouluruusu. Ihanuus saatiin joulukukaksi, joka kukinnan jälkeen pääsi autotallin viileyteen odottamaan kevättä ja maahan istuttamista. Ostin sille lajitoverin ja istutin symmetrisesti varjoisaan kukkapenkkiin piippuköynnöksen ja pikkusydänten seuraan. Puutarhamyymälästä ostettu ruusu ei kuki. Ehkä sen vuoro on ensi keväänä, mikäli ilmaston suhteen vaativat kukat selviävät talvesta.

Muutakin iloa on pihasta saatu. Ruukussa kasvava pensaspapu tuottaa jo satoa, samoin yrtit. Myös sinkkiämpäriin istutettu perhemansikka, jossa kolme eriaikaista lajiketta Honeoye, Jonsok ja Polka, ilahdutti ensimmäisillä marjoillaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti