Ekopuuvillaa

Aikamoinen katastrofi ympäristölle on puuvillan teollinen viljely, jossa käytetään erilaisia kemikaaleja useasta sadasta grammasta lähes kiloon yhtä kuitukiloa kohti. Rikkakasvien, tuhohyönteisten ja kasvitautien torjunta-aineiden lisäksi pelloille levitetään ennen sadonkorjuuta pensaiden lehdet kuivattavaa myrkkyä, jotta koneellinen korjuu onnistuisi. Eikä siinä kaikki, matkalla kankaaksi tai neuleeksi kuitukilo vaatii vielä kasapäin muita kemikaaleja ja hehdoittain vettä.

Ostinpa vanulaput ja -puikot luomuna. Kärpäsen paska meressä. Niinpä. Vaikka meillä suositaan lähiruokaa, luomua ja reilua, ja kierrätetään kaikki mahdollinen, oikeita ekoihmisiä ei olla, koska tallissa hirnahtelee auto ja omakotitalon hulppeat asuinkuutiot lämpiävät sähköllä. Pikkuporvarillista viherpiiperrystä vain. Wannabe autoton mökin akka, puuhellan, pönttöuunien ja puuceen kuningatar, jonka hiilijalanjälki painautuu maahan kevyesti kuin keijun. Kyllähän askeettinen elo kesällä luontuisi, mutta näillä pakkasilla… hohhoijaa, varmasti tulisi vesivessaa ja sähköpattereita ikävä. Mutta sitä tässä yritän sanoa, että oikeasti tarpeellista on vain vähän. Elämä on valintoja ja valintojensa kanssa kannattaa olla kaveri. Jos olen valinnut viherpiiperryslinjan, hyvä, olen siitä ylpeä ja teen parhaani valitsemallani tiellä. Mitä vanulappuihin ja kärpäsen jätöksiin tulee, niin löytyy kaapista muutama ekopuuvillavaatekin by Globe Hope, The Earth Collection ja Gudrun Sjödén, ne lienevät himpun verran merkityksellisempää kategoriaa.