Toissa viikolla työmaan kahvihuoneessa katse osui tiskiainepulloon tai oikeammin sen kyljessä kirkuvaan varoitusmerkkiin. Että sellainen myrkky. Meillä ei noita ylikansallisia ”hellävaraisia” ole koskaan käytetty eikä tulla käyttämään. Käsitiskin teki pitkään kirkkaaksi kotimainen Astis, mutta ilmeisesti sen valmistus on lopetettu, koska kaupat ovat tarjonneet jo puoli vuotta eioota. Joulukuussa meni viimeinen tippa.
Kaupan pesuaineviidakossa pähkäilyn jälkeen päätin "olla hyvä” ja ostaa oikean ekopesuaineen alan liikkeestä. Litrahinta oli melkoinen, mutta hyvän mielen lisäksi tuli kaupanpäälle aimo annos tiskitehoa. On parhaimmillaan kuumassa vedessä ja rasvaiseen tiskiin tarvitsee ekstra-annostelun, mutta raikas ja miellyttävä tuote. Tiskiharjasuosikki on jo kymmenen vuotta ollut wc-harjamainen puuvartinen luonnonkuituharja, joka on kuluneena helppo hävittää polttamalla, ja on mitä mainioin kapine kapeiden juomalasien pesussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti