Joillekin on kauhistus, kun puhutaan miesten ja naisten töistä, mutta minun mielestäni jaottelu on ok. Se, että työt jaetaan taipumusten ja ominaisuuksien, tässä tapauksessa sukupuolen mukaan, ei estä, etteikö toisen reviirillä voisi häärätä. Meillä tehdään yhdessä kaikkia kotitöitä. Voin siis iloita perin tasa-arvoisesta suhteesta. Oikeastaan olen saamapuolella, totuus nimittäin on, että minä saan paljon useammin kaverin naisten töihin kuin puolisoni miesten töihin. Mutta kun se nyt vaan on niin, että raskaat työt ja öljyiset hommat sujuvat miehiltä paremmin.
Tänään se taas nähtiin. Puolisoni vekkari piipitti aamuneljältä lumitöihin, mutta koska lumisade oli vasta alkanut, kolattavaa ei ollut. No, mitäs, sopii se kola minunkin käteeni, ajattelin töiden jälkeen, kun kävin lumimassojen kimppuun. Toinen vaihtoehto olisi ollut jättää homma yhteiseksi puhteeksi kullan kotiuduttua opin tieltä puoli kymmenen jälkeen. Ei kiitos yötyölle.
Vaan olipa urakka. Saattaa olla jokunen mustelma kintuissa ja käsivarsissa. Kyllähän tuota lykki, lumi ei ollut edes kovin painavaa, mutta ne vallit. Miten tällainen lyhyt tyttöraasu kippaa täyden kolallisen metrin puolentoista korkeuteen. Lapio vaan kauniiseen käteen, kola vallin juurelle ja tyhjäksi neljällä viidellä lapion pistolla ja taas uutta kolallista kehiin. Oli yllättävän joutuisaa noinkin. Mutta siis. On miesten töitä ja on naisten töitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti