Kun iltatuuli eilen ajoi pilvet kauas tunturin taakse ja almanakka lupasi täysikuuta oli aivan pakko lähteä toistamiseen ladulle nyt tunnelmalliselle kuutamohiihdolle. Olimme niin malttamattomia, että matkaan lähdettiin jo kahdeksan aikoihin, jolloin kuu vasta nousi. Alun seitsemän kilometriä Tunturijärvelle oli valaistua latua, joten matka joutui. Huomasi, että pakkanen oli kiristymässä, koska hiihtoviima nipisteli naamaa. Tunturijärvellä joimme lämmintä mehua ja käännyimme pimeään metsään. Kuu valaisi sieltä täältä puiden lomasta, mutta enimmäkseen oli luotettava latuun. Hyvin tuo onnistui paitsi alamäissä, joissa vauhti tahtomattakin nousi liikaa. Jarrutellen mentiin. Mutta suo-osuudet olivat yhtä juhlaa. Kuu valaisi, hangella kahden hiihtäjän varjot, hiljaisuus ja tähtitaivas. Kotiuduttua pakkanen oli kivunnut viiteentoista asteeseen, mutta lämmin suihku karkotti kylmän.
Tänään aurinko paistoi täydeltä terältä, joten päätimme kiertää
Kukastunturin ylittävän maisemalenkin. Väkeä oli paljon liikkeellä.
Matkalla törmäsimme kevättä soivaan metsoon, joka oli käheyttänyt
komeimman äänensä ohi hiihtäville rementäessään. Rouvankipeä lintuherra
oli hermostunut ja hyökkäili hiihtäjiä kohti, mutta vain
näytösluonteisesti. Ladulla oli oikea kuvaussuma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti