Hiihtokausi nimittäin. Vai onko? Lunta tupruttaa taivaan täydeltä eikä kevät tunnu etenevän millään, kuntoratakin oli alkuillasta ihan siedettävässä hiihtokunnossa. Puolisoni sanoi lopettavansa kauden tähän, minua vielä kerran kutkuttaisi ottaa sukset mukaan töihin ja päivän päätteeksi kiertää paikallinen aina loistokunnossa oleva rata, mutta saa nähdä. Aikaisemmat ennätykset on rikottu eikä motivaatio ole enää huipussaan. Toisekseen mitä enemmän kilometrejä, sitä vaikeampaa ennätyksen rikkominen jatkossa on. Nyt saldo on 1061 km ja kullalla 50 km enemmän.
Viikonlopuksi luvataan reilusti lämpöasteita, joskos silloin kevät alkaisi. Valon ja lämmön toivossa kylvin ruukkuihin iltapuhteena hernettä ja rucolaa vihreydeksi lautaselle ja leivän päälle, kunhan ensin versovat, ja kissoille ohraa. Kissat viihtyvät jo ulkona ja popsivat kaikenmaailman öttiäisiä minkä oravan vaanimiselta ehtivät, joten oksetusruohon tarjoaminen on tärkeää samoin madotus. Tänään juksasin molemmat syömään matolääkkeen herkkunappien varjolla. Vihtori söi mukisematta, mutta Viljami hoksasi jekun ”tätähän en niele” ja taistelun jälkeen nieli kumminkin. Täytynee jatkossa piilottaa pilleri jauhelihapalloon, joka katoaa kissojen kitaan alta aikayksikön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti