Vielä kaksi hiihtopäivää ja sitten jo ajatuksin siivin etelään ja sunnuntaina kukonlaulun aikaan oikeasti. Mutta eikö lomaan ole muuta mahtunut kuin hiihto? No toki. Puolisoni istui viime viikolla kolmena päivänä työhönsä liittyvässä seminaarissa ja tällä viikollakin on hoitanut viestimin monenmoista etätyötä. Eh. Minulla on työn suhteen nollatoleranssi, mutta ei se estä, etteivätkö työasiat silloin tällöin kävisi mielessä. Mutta loma. Kropan rasittaminen rennosti ladulla ja leppoisat illat, jolloin ei tarvitse lähteä mihinkään eli kiireettömyys 24 tuntia vuorokaudessa, on mitä parhainta lomaa.
Kelit ovat suosineet, joskin maanantaina oli lämpöasteita ja paikkapaikoin sen verran herkkä suksi, että pito piti hakea hartioin ja käsivarsin. Käy työstä. Eilen oli kiusana lumisateen jälkeen pöhryinen latu, mutta muuten on luistoa ja pitoa riittänyt. Huomenna sään salliessa meininki uusille reiteille, ensin bussikyydillä Aakenustunturin kupeeseen ja sieltä hiihtäen takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti