Yksi uneton yö ja seuraavan päivän väsy sai liikunnallisen loman hiihtokeskuksessa tuntumaan luotaan työntävältä. Kaksi viikkoa rääkkiä - tahtoo jäädä kotiin. Hassua, miten kunnon uni viime yönä sai matkakuumeen nousemaan ja nyt sormet syyhyävät pakkaamaan. Vaikka töissä on kiireinen viikko, iltatöitäkin, en stressaa lomalle lähdön kanssa. Pikkuhiljaa tekemällä kaikki on ajoissa valmiina, kun pikajuna pohjoiseen perjantaina lähtee.
Taannoin mainitsin, että hain VR:ltä korvauksia junan myöhästymisestä. Eilen oli summa tullut tilille, neljäsosa lipun hinnasta eli reilut 13 euroa. Homma hoitui näppärästi nettilomakkeella. Rakentavaa palautettakin annoin, jotta sählingistä opikseen ottaisivat.
Menolippu oli Joensuuhun ja ennen Pieksämäkeä kuulutettiin, että myöhästymisen vuoksi matka jatkuisi bussilla, joka lähtisi rautatieaseman edestä. Mitään bussia ei tietenkään ollut eikä kukaan tiennyt milloin tulisi. Epätietoiset matkustajat viittilöivät jokaisen linjallaan kulkeneenkin auton perään. Hämminkiä aiheutti myös se, että väkeä oli kahden linja-autollisen verran. Kun bussi kahdenkymmenen minuutin odottelun jälkeen saapui, kylmissään värjötelleet ihmiset ryntäsivät sisään etu- ja takaovesta niin että kuski jäi sisälle mottiin eikä päässyt avaamaan matkatavaraluukkuja kuin vasta kunnon ärräpäiden jälkeen. Väki sulloutui autoon ja puolet patsasteli osattomana ulkopuolella. Sitten ilmoitettiin, että bussi ajaa suoraan Joensuuhun eikä kulje väliasemien kautta, joten kaikki Varkauteen, Heinävedelle, Vihtariin ja Viinijärvelle menijät joutuivat keräämään kimpsunsa ja kampsunsa autosta ja jatkamaan odotusta. Nousin bussiin tässä vaiheessa. Hämäläisestä hitaudesta ellei peräti harkinnasta on joskus hyötyäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti