Päivä on pidentynyt silmissä. Eilen sen huomasi, kun kävelimme luonto- ja kulttuuri-illasta kämpälle ja vertasimme viikon takaiseen pimeyteen. Nyt auringonkajo vielä valaisi tunturien takaa ja katulamput syttyivät empien. Kevät.
Täällä on lomasesonkina sentään muutakin ajanvietettä kuin ulkoilu ja ravintolaelämä. Luontokeskus Kellokkaassa on viikoittain asiantuntijoiden alustuksia paikallisista aiheista, luonnosta enimmäkseen. Pääsymaksu sisältää kahvin ja piirakkapalan. Viime viikolla puolisoni istuessa seminaarissa olin kuulemassa tunturipöllön elämästä.
Inarilainen luontokuvaaja Martti Rikkonen on seurannut tunturipöllöjä yli 30 vuoden ajan. Tuohon jaksoon on mahtunut vain kolme onnistunutta pesintää. Tunturipöllö onkin Suomessa luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Pesiä on vaikea löytää, koska haravoitava alue on laaja ja vaikeakulkuinen, mutta onneksi linnut ovat paikkauskollisia ja yrittävät yleensä jatkaa sukua samoilla mäennyppylöillä. Asiantuntija huomaa jo pesälle saapuessaan onko toivoa uusista pöllöistä. Jos lintuvanhemmat eivät yritä häätää kuvaajaa pois, peli on menetetty. Laiskat vanhemmat ovat myös laiskoja ruokinnassa ja poikue menehtyy. Mutta sitten on niitä pöllöjä, jotka naarmuttavat pesälle pyrkijän ja jotka eivät murehdi huonoa sopulivuotta vaan neuvokkaina pyydystelevät jälkikasvulleen vaikkapa sitten muiden lintujen poikasia. Originellin valokuvataiteilijan alustus oli värikäs ja antoisa puhumattakaan upeista kuvista.
Eilen sain kullan kaveriksi, kun esitelmänpitovuorossa oli tutkija Mikko Jokinen, joka kertoi Lapin matkailun mielikuvista, elinkeinoista ja arkitodellisuudesta. Paljon mielenkiintoisia tutkimustuloksia siitä, miten paikalliset ihmiset kokevat luontoasiat ja matkailun alueellaan. Iloisinta oli huomata, ettei kyseessä ollut vain tutkimus tutkimisen vuoksi, vaan yritys vaikuttaa alueen toimijoihin siten, että matkailu pysyy jatkossakin kestävällä pohjalla. Lapissa Lapin tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti