"Adventti! Portit auki! Joulu on ovella. On tässä odotettukin. On ollut niin tylsää ja pimeää, kaamoskin masentanut. Vaan nyt sitä saa, nyt sitä saa laulella joululauluja ja ripustella jouluvaloja pitkin poikin. Adventtikalenterin ensimmäinen luukku auki ja joulustelemaan!
"Avaja porttis, ovesi, käy Herraas vastaan nöyrästi."
Jo soi amerikkalainen "White Christmas" -älämölö kaupan kaiuttimista ja ostoskärry täyttyy rauhaan ja hyvään tahtoon verhoutuneesta materiasta - susi lammasten vaatteissa - ja kulkuset helkkäilee kilvan kassakoneen kanssa.
"Kun itse taivaan kuningas sun tahtoo olla vierahas."
On leipomista, laittamista ja siivoamista. Täytyyhän sitä. Kunnon väki tarjoaa jouluruokaa puhtaaksi puunatussa kodissa. Kunhan vain saisi kaiken ajoissa valmiiksi ja muistaisi siinä ohessa hoitaa kortit, kukat, kutsut ja muut pakolliset.
"Suo ilovirtes kaikua, on siitä riemu taivaassa."
Pikkujouluihinkin pitäisi ehtiä. Pitäisiköhän ostaa uutta päällepantavaa? Uutta tai vanhaa, tuskin sitä kukaan glöginhuuruisten syöminkien lomassa huomaa. Riemun raikkahin aika.
Jotakin tuon tapaista tuli kirjoitettua kymmenisen vuotta sitten paikallislehden hartauspalstalle. Loppukaneettina oli paheksuvaa höpinää jouluvuodenajasta, ihmisten "suun ruoka, juoma, meno muu" -kulutusmentaliteetista ja rivinvälikehotus itsetutkisteluun. Kirjoitus päättyi lainatun adventtivirren viimeiseen säkeeseen: ”Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen."
Ikä lienee taittanut terän. Nyt tälle maailmanparantajalle riittää, että yrittää pitää edes oman tontin jotakuinkin puhtaana ja joulunvieton kohtuullisena.
Pikkujouluihinkin pitäisi ehtiä joo. Tänään iltapäivällä olisi ollut tarjolla maksettu pikkujoulu teatterin ja hyvän ruoan merkeissä Hämeen linnassa. Aivan, linnassa. Työpäivä kuitenkin venähti ja jouduin toteamaan kilpajuoksun kellon kanssa mahdottomaksi. Soitto kotiin ja aina niin kiltti ja ymmärtäväinen puolisoni suostui menemään juhliin yksin. Onneksi iltaa on riittänyt yhteiseen kotipikkujouluunkin.
28. marraskuuta 2009
23. marraskuuta 2009
Startti
Ensimmäiset joulujuhlat tänään, jouluruokineen, joululauluineen. Tästä se lähtee! Pakko tsempata itseään vuoden työteliäimmän ajan edessä. Joulunalusaika tilaisuuksineen on suuri, epämääräinen möykky, joka on pakko lohkoa helpommin käsiteltäviin osiin. Viikko tai puolitoista on sopiva koko, helppo hahmottaa ja armollinen unohduksissa: vielä ehtii. Päivä kerrallaan eläminen ei onnistu, koska kaikki on juhlien osalta ennakoitava: on varattava tilat ja tarjottavat, hankittava esiintyjät, hoidettava ilmoitukset ja tilattava taksit. Päivittäisen perustyön ohessa muut joulumuistamiset, joulukortit ja joululehdet. Sanonpa kuin Arvo Turtiainen runossaan: ”Mikä uuvuttava rauhan pilvi, mikä eksyttävä onnentoivotusten sumu, mikä hyväntahdon lumipyry.” Kirkko saisi ottaa oppia ortodokseilta ja keskittyä pääsiäiseen.
No, kun nyt kuitenkin joulun alla kaikilla mieli on hyvä, lämmin, hellä ja kukkaron nyörit herkässä, turuilla ja toreilla järjestetään jos jonkinlaista hyväntekeväisyystapahtumaa. Minullakin on asian johdosta työviikonloppu. Perjantai ja lauantai menee seurakunnan lähetysmyyjäisvalmisteluissa ja adventtipyhä itse myyjäisissä. Minua ei sykähdytä niinkään lähetystyö kuin talkoohenki, joka pienessä maalaispitäjässä on voimissaan. On kuulkaas sukkaa, lapasta ja suussa sulavia karjalanpiirakoita!
No, kun nyt kuitenkin joulun alla kaikilla mieli on hyvä, lämmin, hellä ja kukkaron nyörit herkässä, turuilla ja toreilla järjestetään jos jonkinlaista hyväntekeväisyystapahtumaa. Minullakin on asian johdosta työviikonloppu. Perjantai ja lauantai menee seurakunnan lähetysmyyjäisvalmisteluissa ja adventtipyhä itse myyjäisissä. Minua ei sykähdytä niinkään lähetystyö kuin talkoohenki, joka pienessä maalaispitäjässä on voimissaan. On kuulkaas sukkaa, lapasta ja suussa sulavia karjalanpiirakoita!
5. marraskuuta 2009
”Ei sitä pie ostoa mitä tarvihtoo, mut vast sitä mitä ilma ei toimie tule”
Joulu on täällä taas. Kuvastoissa ja kaupoissa vuosi vuodelta aikaisemmin. Kurjaa ja kiusallista. Paraskin puhuja tässä. Sallimus armahtakoon minut kirkasvalolampulta, joka on jo vuoden päivät vaaninut ostoslistan liepeillä, ja muulta havittelemaltani roinalta.
Miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi -kirjan (Atena 2006) kirjoittaja, taloustieteilijä Tatu Hirvonen on eräässä lehtihaastattelussa todennut: ”Kun perustarpeet on tyydytetty, jokaisen on itse osattava katkaista yhä vain lisää haluamisen kierre.” Siinäpä se. Aina tulee uusia, ”iik ihania!” tuotteita, kuten Iittalan mainoslause vastikään kuului, hyödyllisiltä tuntuvia, hyödyttömiä hyödykkeitä, joihin uskomme vahvasti vain siksi, että mainosvalojen markkinademonit salakavalasti muokkaavat tarpeitamme.
Pidän seitsemättä vuotta kirjaa tuloistani ja menoistani. Marttaliiton sivuilta löytyy oiva Exel-sovellus tarkoitukseen. On ollut varsin avartavaa seurata, paljonko kuukaudessa tai vuodessa kuluu ruokaan, ulkona syömiseen, makeisiin, alkoholiin, vaatteisiin jne. Taseissa on selkeästi nähtävissä kaksi heikkouttani: kirjat ja kodin hankinnat. Ostelen käsityökirjoja, taidekirjoja ja runokirjoja, milloin mitäkin. Kodin hankinnoista koukuttaa Iittala ja Arabia. Nytkin mielin punaista Teemaa, vaikka kippoja ja kappoja riittää yli oman tarpeen pinottavaksi asti.
Joulumyynti on jo monta vuotta sammonnut ennätystuloksia. Ehkäpä tänä vuonna kasvukäyrä taittuu ja pudotus tavarataivaasta maanpinnalle alkaa. Maahan tömähtäminen tekee kipeää, mutta koska palataan juurille tutkitusti onnellistavaan kohtuuteen, kipu on ohimenevää. Luontokin kiittää. Karjalainen kansa sen jo viisaudessaan sanoiksi virkki. Tarpeita tulee ja menee, todella tarpeellista on vain vähän.
Miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi -kirjan (Atena 2006) kirjoittaja, taloustieteilijä Tatu Hirvonen on eräässä lehtihaastattelussa todennut: ”Kun perustarpeet on tyydytetty, jokaisen on itse osattava katkaista yhä vain lisää haluamisen kierre.” Siinäpä se. Aina tulee uusia, ”iik ihania!” tuotteita, kuten Iittalan mainoslause vastikään kuului, hyödyllisiltä tuntuvia, hyödyttömiä hyödykkeitä, joihin uskomme vahvasti vain siksi, että mainosvalojen markkinademonit salakavalasti muokkaavat tarpeitamme.
Pidän seitsemättä vuotta kirjaa tuloistani ja menoistani. Marttaliiton sivuilta löytyy oiva Exel-sovellus tarkoitukseen. On ollut varsin avartavaa seurata, paljonko kuukaudessa tai vuodessa kuluu ruokaan, ulkona syömiseen, makeisiin, alkoholiin, vaatteisiin jne. Taseissa on selkeästi nähtävissä kaksi heikkouttani: kirjat ja kodin hankinnat. Ostelen käsityökirjoja, taidekirjoja ja runokirjoja, milloin mitäkin. Kodin hankinnoista koukuttaa Iittala ja Arabia. Nytkin mielin punaista Teemaa, vaikka kippoja ja kappoja riittää yli oman tarpeen pinottavaksi asti.
Joulumyynti on jo monta vuotta sammonnut ennätystuloksia. Ehkäpä tänä vuonna kasvukäyrä taittuu ja pudotus tavarataivaasta maanpinnalle alkaa. Maahan tömähtäminen tekee kipeää, mutta koska palataan juurille tutkitusti onnellistavaan kohtuuteen, kipu on ohimenevää. Luontokin kiittää. Karjalainen kansa sen jo viisaudessaan sanoiksi virkki. Tarpeita tulee ja menee, todella tarpeellista on vain vähän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)