Siivouksesta

Joulu tulla jolkottaa. On lähellä jo. Mitäpä ei ihminen tekisi, jotta voisi välttää joulusiivouksen, siis sellaisen suuroperaation, jossa normisiivouksen lisäksi kolutaan kaapit ja laatikot, nuohotaan katot ja seinät, pestään ikkunat, vaihdetaan verhot... Minä keksin ruveta ompelemaan. Syntyi tyynyliinoja, trikoopaitoja ja hameita sekä erinäinen joukko korjattuja vaatteita. Keskiviikko ja torstai tuossa meni. Perjantaina palasin ruotuun ja pesin ikkunat, koska sää oli sopivan leuto. Eilen oli suunnitellusti petivaatteiden vaihto tuuletuksineen ja samalla innostuttiin siivoamaan yläkerran huoneet. Jälkipuhteeksi suunniteltu saunan siivous poiki muiden kellarikerroksen tilojen siivoamisen, joten varsinaiseen siivouspäivään eli huomiseksi jäi vain kaksi huonetta ja keittiö, eteinen, wc ja kuisti. Voiton puolella siis.

 

Uutta multaa

Kodin viherkasvit saivat tänään ravinteikasta uutta multaa juurilleen. Puoli päivää urakassa meni, vaikka kasveja ei ollut paljoa. Syynä oli ihmeköynnöksen ja herttaköynnösvehkan vaatima erityishuomio eli lehtiviidakon setviminen ennen varsinaisia istutuspuuhia ja tietysti loppusiivous.

En tohdi leikata kasveja kasvukaudella tarpeeksi, joten lykkäävät pelkkää pituutta ja tulevat äkkiä resuisen näköisiksi. Poistin tänään köynnöksistä metrikaupalla lehdetöntä ja suoraa soiroa. Yhden liikaa venähtäneen kasvin päätin uudistaa kokonaan ja latvukset ovat nyt maljakossa juurtumassa. Helpoin työ oli joulun lahjuskasvien siirtäminen kaupan muoviruukuista saviruukkuihin.

Olen vasta viime vuosina oppinut esikostuttamaan mullan ennen vaihto-operaatiota. Kaadaan uutta multaa vatiin, lisään desin vettä multalitraa kohti, sekoitan ja annan imeytyä tasaiseksi. On kuin mustaa samettia työstäisi. Kostutettu multa ei kovetu ruukussa paakuksi, vaan takaa kasville lokoisat oltavat: vettä, ravinteita ja happea riittää.

Joulu tulla jolkottaa

Perjantaina töiden jälkeen ostin itselleni orkidean, en palkkioksi työviikosta, vaan motivaattoriksi lauantain siivouspäivään, kyseinen toimi kun on viime aikoina jäänyt lähes poikkeuksetta satunnaisen imuroinnin asteelle. No, toimiko kukka? Loistavasti. Tiesin, että kulta on koko päivän harrastusriennoissa, joten oli aikaa siivota pitkän kaavan mukaan. Yhdessäkin on kiva siivota, ei siinä mitään, mutta yksin puurtaessa voi samalla järjestellä myös pääkoppansa asioita. Niin ja tietysti hyvä levy soimaan antamaan lisäpuhtia.

Kun siivottavaa on kolmessa kerroksessa, vuosien saatossa on tullut kokeiltua jos jonkinlaista strategiaa, joista kerros kerrallaan on osoittautunut parhaaksi. Periaate pitää mielenkiinnon yllä, koska valmista syntyy ja hätätilassa eli lorvikatarrin yllättäessä voi viimeisen kerroksen jättää seuraavaan päivään. Eilen aloitin alhaalta. Kun sitten koitti yläkerran vuoro, kissat nukkuivat makuuhuoneessa niin autuaana, etten tohtinut häiritä imurilla. Pitäisinkö paussin vai keksisinkö muuta tähdellistä? Kauaa ei tarvinnut miettiä. Ennusteet tulevista pakkaspäivistä innostivat ikkunanpesuun. Hämärä keskeytti työn ja yläkerran siivous ikkunoineen jäi sunnuntaille.

Lauantai-illan ratoksi väsäsin vielä joulukortteja. Materiaalit hankin yleensä tammikuun aleista puoleen hintaan, jotta myyntikate olisi mahdollisimman hyvä, kortit nimittäin tulevat seurakunnan myyjäisiin. Hassua, että omat joulukortit ostan aina kaupasta. Ostokortit kirjoitettiin perjantaina valmiiksi, ajoissa siis, ja huomenna aion mennä jouluostoksille Tampereelle. Kun työmaan joulunalusmylly alkaa adventtina pyöriä, se on sellaista menoa, että muu touhu jää kakkoseksi. Siksi tänä vuonna päätettiin viettää joulu mahdollisimman vähin ponnisteluin, mikäli hiihtoa ei sellaiseksi lasketa.

Touhukas viikonloppu

Eilen aamupalan ja petivaatteiden vaihdon jälkeen autottoman päivän kunniaksi poljimme romanttisesti pienessä sateessa kauppaan ja torille. Viikonlopun ruokaostokset pakattiin reppuihin ja laatikollinen puolukkaa kulki ritsillä kotiin. Vaikka metsässä viihdynkin, hirvikärpäskammon vuoksi olen jo vuosia ostanut syksyn marjat torilta.

Sade taukosi aikanaan ja odotettu pouta sai vipinää kinttuihin. Nostimme perunat pienestä penkistämme ja yllätys oli melkoinen, kun komeaa mukulaa kertyi peräti neljä ämpärillistä. Kellarittomana moisen määrän kanssa alkaa olla jo säilytysvaikeuksia. Onneksi ulkorakennuksesta löytyy viileä soppi jos toinenkin. Aikaisemmin perunamaa jäi hieman varjoon, mutta keväinen puunkaato-operaatio on valaissut maiseman ja ilmeisesti antanut uutta puhtia kasvulle. Kun kulta jatkoi siistimispuuhia pihalla, ruohonleikkuuta ja sen sellaista, minä imuroin ja pyyhin isoimmat pölyt sisänurkista. Illalla maistui ruoka oman maan antimista.

Nyt huomaa, että on kuokittu, kulku on kankeaa ja lihakset kipeinä vatsaa myöten. Jokohan lokakuussa ehtisi salille lihaskuntoa hankkimaan? Syytä olisi, sillä hölkkälenkki pari kolme kertaa viikossa ei auta kuin pintapuolisesti.

Sadepäivän puuhana jalostettiin kaksi muovikassillista lohjalaisia omenoita soseeksi. Samettinen omenasose on hyvä kyytipoika kaurapuurolle, toiseksi paras heti voisilmän jälkeen. Urakan jälkeen otettiin suunnaksi Ideapark. Säästä huolimatta liikennettä oli paljon, myös poliiseja, joten vauhdit pysyivät maltillisina. Koska moottoritie on ankea väylä sateella ja muulloinkin, takaisin ajettiin vanhaa tietä. Ruokakorin lisäksi kotiin kulkeutui kaksi kirjaa itselle, kiinalaista filosofiaa nykyihmiselle ja suomalaisten retriittikokemuksia, sekä kaksi kassillista lankoja työmaalle. 

Päänvaivana pakastin

Aamulla sydän teki pari ylimääräistä volttia, kun pakastin, joka eilen sai uumeniinsa tölkkitolkulla talvenvaraa, ei käynyt, vaikka pakastusnamikka oli alhaalla. Avasin kannen pahinta peläten. Kylmää oli, mutta vain viisitoista miinusastetta 25 sijaan. Otin töpselin irti seinästä ja laitoin takaisin, säädin tehot pienelle ja taas täysille ”pliis, ala nyt käydä”, mutta ei inahdustakaan pientä pulinaa ja napsuttelua lukuun ottamatta. Kelasin mielessäni mahdolliset sunnuntaina auki olevat kodinkoneliikkeet ja mietin, mitkä tuotteet suosituksista huolimatta uskaltaisin pakastaa uudelleen ja mitkä olisi varminta heittää pois. Sitten jo syttyi lämpenemisestä kertova varoitusvalo.

Hengitin muutaman kerran syvään ja riensin nettiin vertailemaan pakastimien malleja ja hintoja. Ensin suunnistin Kuluttajaviraston julkaisemaan ostajan oppaaseen ja sieltä lukuisien linkkien kautta kylmälaitteiden syvimpään olemukseen. Kiikarissa oli säiliöpakastin, mahdollisimman energiatehokas ja himpun verran suurempi kuin nykyinen 200 litrainen, mutta ulkoisilta mitoiltaan simpsakka. Avuksi tulostin Helsingin Energian kokoaman mainion säiliöpakastimet-taulukon ja tein vertailua myös Motivan TopTenissä.

Hyvin palvellut UPO Pakkaskarhu on liki 20-vuotias, joten voi olla ihan luonnostaankin tiensä päässä. Hei, mitä nyt, sehän käy! Ei tarvitsekaan sylmätä ainoaan auki olevaan kauppaan ja pakon edessä ostaa hätiköidysti joku vähemmän mieleinen malli. Nyt konstailijan lämpötila on seurannassa, ei toki niin, että kantta joka tunti raottelisin. Pikkuhiljaa pakastuu. Jos pakastuu riittävästi ja pitää lämpötilan, uutta ei tarvita. Tämä mainitaan kuluttajan oppaassa peräti ekotekona. Mene ja tiedä. Jostain syystä tänä kesänä sähkön kulutus on ollut keskimääräistä suurempaa ja vialliset sähkölaitteethan, jos mitkä, ovat varsinaisia energiasyöppöjä. Toisekseen lisätila pakasteille ei olisi pahitteeksi. Mutta katsotaan.

Kun ei tullut hosupäivää, inventoin lehdistä leikkaamani ruokaohjeet - ilmiselvä paasto-oire - ja suunnittelin ensi viikon syömisiä. Mietin viimeaikaisia leipomuksiani ja tilasin koivuvanerisen leivinlaudan. Tuskin maltan odottaa sen saapumista.

Upo uusi

Kuukauden päivät asia hautui mielessä. Kun uuniruokapäivinä omatunto kolkutteli ja sormet syyhysivät energiatehokkaampiin keittiöpuuhiin sorttimenttien siitä kärsimättä, oli pakko päivittää uuni kiertoilmauuniksi. Viime viikolla uusin tulokas saapui keittiöömme, UPO C540K. Mustanpörssin miehet asensivat paikalleen vartissa ja veivät vanhan ja moitteettomasti palvelleen Siemensin pois. Uusi liesi on Suomessa valmistettu ja toivottavasti kasattu ennen tietoa Lahden tehtaan alasajosta eikä siis mikään päivärahalle putoavan hälläväliätuotos.

Nyt on sitten uuden opettelua keittiörintamalla. Ainakin keittotasot toimivat mainiosti. Ilahduttavinta on levyjen laaja kokohaitari 12 sentistä aina 18 senttiin. Uunia en ole vielä testannut. Varastorasva tuli poltettua pinnasta vasta varhain tänä aamuna ja katku oli melkoinen, vaikka liesituuletin oli täysillä ja ikkunat ja ovet selkosellaan. Herkkänenäiset kissat häipyivät vilkkaasti ulos, tosin tähän aikaan vuodesta häipyminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Pelkällä sähkönkulutuksella mitaten uuni tulee tuskin koskaan maksamaan itseään takaisin, mutta jos se innostaa minua leipomaan enemmän ja useammin sämpylöitä tai leipää niin säästöä kertyy kuin huomaamatta.

Paaston loppu

Kahviton ja karkiton kitkuttelu loppui tänään. Myös liha, kananmuna, sipsit ja alkoholijuomat olivat pannassa koko paaston, mutta niitä en ikävöinyt läheskään yhtä paljon kuin kahta ensimmäistä. Kahvi pitää koneen käynnissä ja karkki, erityisesti suklaa, mielen hyvänä.

On sanomattakin selvää, että kahvia ja suklaamunia on mennyt. On oikeaa ruokaakin syöty, viime vuoden pääsiäiskokkailun innostamana kikhernepyöryköitä ja Hasselbackan perunoita sekä ohessa uutena kokeiluna hedelmäistä perunasalaattia.

Perunasalaatti

3-4 keitettyä perunaa
1 päärynä
100 g herneitä
100 g sinihomejuustoa
mustapippuria, (suolaa)

Lohko perunat ja päärynä, sekoita joukkoon herneet, murennettu sinihomejuusto ja mausteet. Anna makujen tekeytyä viileässä muutama tunti. Terästä sitruunamehulla tai viinietikalla.

Entä mitä jäi käteen ekopaastosta, tuliko ekoiltua enemmän kuin tavallisesti? Eipä tullut. Kun pyrkii hipsuttelemaan pienellä hiilijalanjäljellä läpi vuoden, on vaikea muutamaksi viikoksi kiristää tahtia. Toki kirittävää aina löytyy, tosin nyt kävi niin nolosti, että asiat, joissa olisi ollut parantamisen varaa, menivät paastotessa entistä huonommalle tolalle. Tuli edelleen autoiltua töihin (ne aikataulut ne aikataulut), tuli käytettyä surutta käsipaperia (ei yksi mitään kuivaa), tuli lotrattua suihkussa (erityisesti lomalla). Mutta tästä on hyvä jatkaa uutta yritystä. Läpi vuoden.

Juhlaa odotellessa

Aamu valkeni lumisateisena. Nautittiin leppoisa aamiainen ja lähdettiin naapuriseurakunnan kirkkoon jumalanpalvelukseen. Entisen lääninrovastin nimi ennakkotiedoissa herätti toiveita, että mukana olisi kaikki pitkäperjantain musiikilliset herkut, eikä tarvinnut pettyä. Moitteet ja litania soivat holveissa kuin keskiajalla konsanaan.

Pyhäilyn jälkeen alkoi arkinen aherrus siivouksen merkeissä. Helpottaa kolmen kerroksen urakkaa kummasti, kun jakaa työt useammalle päivälle. Huomenna jatketaan petivaatteiden vaihdolla ja ylläkerran siivoamisella. Parista huoneesta pesin ikkunat toissapäivänä, ne ”järkyimmät”, jotka joulusiivon yhteydessä jäivät pesemättä, muut lasit saavat suosiolla odottaa myöhempiä aikoja. Totuushan on, että harva ihminen kuolinvuoteellaan harmittelee pesemättömiä ikkunoitaan tahi katuu hukkaan heitettyjä siivousmahdollisuuksiaan.

Pitkäperjantaina meillä on tavattu syödä puuroa päivälliseksi. Luomukaurapuuro maistui voisilmän kanssa. Mitä ruokaan tulee niin ABC pelasti jälleen. Joulun alla motarimarketista löytyi voita, kun muut kaupat pahoittelivat tyhjiä hyllyjään, nyt löytyi kananmunia. Pääsiäinen on pelastettu.

Kissa ilmiselvästi uneksii pääsiäisen lintupaistista. Rauhan säilymiseksi kiinnostavan pörheät koristetipuset on aikaa sitten vaihdettu tylsiin keraamisiin, mutta ne lehahtavat paikoilleen vasta sunnuntaina.

Earth hour

Maailman luonnonsäätiön tempaus pimensi tänään iltaa kaikkialla maailmassa. Mukaan lupautuneet 5411 kaupunkia 147 maassa ovat sammutelleet valoja tunniksi mm. kuuluisista maamerkkirakennuksistaan. Meidän torpassa asiaan herättiin vasta yhdeksän uutisten myötä ja napsautettiin keittiö pimeäksi. Eihän tunti mitään merkitse, mutta eleellä on symboliarvonsa, joka toivon mukaan kannustaa tarkastelemaan omia kulutustottumuksia.

Energiansäästöstä puheen ollen, olen viime viikkoina alkanut haikailla kiertoilmauunin perään ja tositarkoituksella vielä. Haluan energiapihin Suomessa valmistetun Upon! Nykyinen normiliesi on palvellut yli kymmenen vuotta eikä siinä sinänsä ole mitään vikaa, mutta leipomis- ja uuniruokapäivinä aikaa ja energiaa kuluu. Puolisoni ehdotti, että sijoitetaan saman tien induktiolieteen, mutta en vielä lämmennyt ajatukselle.

Siivousta ja shoppailua

Sääkartta saneli viikonlopun ohjelman tai oikeammin järjestyksen, missä suunnitellut siivous ja shoppailu toteutettiin. Perjantai-illan puhteeksi otettiin saunan siivous. Kokemus on opettanut, että jos kylpytilojen kuuraus jätetään kokonaisen siivouspäivän lopuksi, huumorinkukka alkaa lakastua eikä otekaan ole riuskan aikaansaava.

Eilen aamulla paikallissään tutkailun jälkeen siivousrupeama jatkui. Räntäsadetta luvattiin iltapäivästä alkaen jatkuen läpi sunnuntain, joten viisi poutaista tuntia sai vipinää kinttuihin. Petivaatteet ja muut kodin tekstiilit saivat kyytiä raikkaassa tuulessa. Kun minä siirryin sisätiloihin, kulta jatkoi urakkaa mattojen kanssa. Yhteistyöllä isokin siivo hoituu näppärästi. Homma oli lähes paketissa, kun räntäsade alkoi tismalleen sääennusteen mukaan. Illalla oli mukava palkita itsensä noutopizzalla, iloa ei latistanut edes paistajan virhe pakata väärä pizza laatikkoon. Joku kinkkua tilannut sai nyt tonnikalaa.

Jumalanpalveluksen aikoihin teimme palveluksen ruumiille ja ajoimme salille lihaskuntoa hankkimaan. Ei ole vuodet veljeksiä. Viime vuonna hiihtämään pääsi jo 8.12. ja siitä kausi jatkui yhtäjaksoisesti aprillipäivään asti. Venyttelyn, suihkun ja välipalan jälkeen juna Tampereelle kutsui kyytiin.

Joulun alla kun liikkeillä on pidennetyt aukioloajat, ei ole mikään katastrofi jättää ostosreissua sunnuntaille. Meininki oli katsastaa pari erikoisliikettä, joiden valikoimiin olin tutustunut jo netissä. Kehuttu ja terästetyn glögin takia kohuttu joulutorikin tuli talsittua läpi. Paljon kauniita käsitöitä, tosin mukaan tarttui vain kaksi kahvipakettia Naisten pankin hyväksi. Päätin piipahtaa myös Sokoksella, mutta se oli vikatikki. Tavaratalo ahdistaa joulukuussa. Kemikaalien löyhkä jo ovella vastassa, jouluiset hörhötykset ja musiikki - luotaan työntävän elitististä - sekä tuhannet turhat tavarat ja ryysis. Automarkettien joulu, kumma kyllä, ei tunnu yhtä pahalta.

Ne erikoisliikkeet olivat Miraakkeli ja Ruohonjuuri. Ensimmäiseen, jossa oli todella ystävällinen palvelu, veti Ruskovillan tuotevalikoima ja jälkimmäiseen ekotuotteet. Ostin villaisen väliasun rauhalliseen liikuntaan sekä mausteita ja shampoota. Kun käytössäni oleva kampaajalta ostettu tehotökötti loppuu, siirryn luonnonmukaiseen vuohenmaitoshampooseen. Vielä ei ollut rohkeutta ostaa palashampoota, josta ei jää edes muovijätettä luontoa kuormittamaan, eikä hennajauhetta hiusten värjäykseen. Otanpa ensi vuonna tavoitteeksi.

Ärhäkkää sähköä

Entinen sähköntoimittaja lähestyi kirjeellä, jossa kyseli syitä energiayhtiön vaihtamiseen ja houkutteli takaisin lahjoin ynnä huipputarjouksin. Ei yhtiö huono ollut, mutta kiehtoi ajatus ohjata edes osa rahavirrasta omalle talousalueelle, siksi vaihto. Uuden myyjän kanssa ollaan naimisissa seuraavat kaksi vuotta ja onkin niin ärhäkkää sähköä, että kärähti olohuoneesta pistorasia. Samaa sähköähän reikeleistä virtaa oli myyjä kuka tahansa, mutta merkillinen yhteensattuma.

Kun eilen illalla tavalliseen tapaani avasin tietokoneen, ohjelmat eivät suostuneet avautumaan, vaikka kuinka hiirellä klikkailin. Sitten jo haisi sähkönkäry. Äkkiä kone sammuksiin ja kulta varmistamaan diagnoosia. Juu, on se käryä. Pistoke oli tulikuuma, samoin seinä, pistorasian muoviosat olivat ruskeat ja osin sulaneet. Siinä sitten sulakkeet irti - kumma etteivät kärähtäneet - ja purkutöihin tarkistamaan kyteekö fylleissä. Ei kytenyt. Käry haihtui ja seinä jäähtyi aikanaan. Mutta sen tämä opetti, ettei sähkön kanssa ole leikkimistä ja ettei koneita kannata jättää valvomatta päälle.

Lähisähköä

Töpseleistä on jo muutaman päivän virrannut paikallista ekosähköä. Tai no lähes paikallista, energia jauhetaan tehtaanpiippujen juurella naapurikaupungissa. Kaksivuotinen sähkösopimus Vattenfallin kanssa päättyi viime viikolla ja ensimmäisen kerran omakotiasumisemme historiassa päätettiin vaihtaa sähkön myyjää. Ei sillä, että vanhan toimissa jotain valittamista olisi ollut, vaan silkkaa uteliaisuuttamme. Säästöä ei tule kuin parikymppiä vuodessa, mutta jääpähän edes osa sähkösatasista tälle talousalueelle ruotsalaisen ottaessa omansa virtaa verkoissaan siirtäessään. Myyjän vaihto onnistui helposti. Valkeakosken energia hoiti käytännön toimet ja lähetti uuden sähkösopimuksen postitse asiallisesti muovitaskuun pakattuna. Nyt sitten odotellaan ensimmäistä laskua.

Saunaa ja sähköä

Jynssättiin sauna ja pesuhuone juhlakuntoon, kuten juhannuksen ja joulun alla on pruukattu. Iso siivo puolivuosittain on hyvä tahti pitää paikat kunnossa. Hommaan on mukava ryhtyä, koska lika ei ole ylen määrin pinttynyttä, ja samasta syystä myös työ joutuu. Huomenna sitten nautitaan puhtaan saunan ja vihdan tuoksusta.

Kaksivuotinen sähkösopimus päättyy elokuussa. Tähän asti olen ollut uskollinen toimittajan suhteen, mutta nyt hintojen noustua, olen päättänyt kilpailuttaa töpseleistä virtaavan energian. Sähkölämmitteisessä omakotitalossa siitä on hyötyäkin. Meillä käsittääkseni pyöritään alle keskiarvojen vuosikulutuksen ollessa 16 000 kilowattitunnin hujakoilla, mutta säästö se on pienikin säästö. Apunani päätöksenteossa on ollut www.vaihdavirtaa.net ja www.sahkonhinta.fi. Jonkin sortin vihreää sähköä tekisi mieli jälleen ottaa. Vielä on kaksi kuukautta aikaa pähkäillä, tai no kuukausi, kun ne tarjouspyynnötkin täytyy lähettää. Tähän mennessä on valjennut ainoastaan hinta: kallista on.

Kirjaan sähkölukemat kerran viikossa ruutuvihkoon. Mittarin puoleen kurottelu on kuulunut sunnuntairituaaleihini jo seitsemän vuotta siitäkin huolimatta, että sähköyhtiön verkkosivuilta kulutusta voisi seurata tunnin tarkkuudella. Jokin noissa säntillisissä numeroriveissä vain kiehtoo.

Shoppailua

Vietettiin shoppailupäivä kotikaupungin liikkeissä. Visan vinguttaminen alkoi naapuripuutarhasta, josta lykättiin maitokärryillä kotiin laatikollinen kaunista ja hyödyllistä: neljä punaista pelargoniaa, kaksi persiljaa, sitruunatimjami ja koristebataatti. Haluamaamme pussimultaa ei ollut, joten kotona kulkupeli vaihtui autoon ja toisaalta multaa metsästämään. Poikettiin torilla, josta ruukkuchili ja minitomaatti matkaan ja sitten kaupungin kakkostaajamaan sinisistä taloistaan kuuluun huonekalukauppaan. Ei siellä multaa myyty, mutta kaksi vitriiniä ja viihdetaso olohuoneeseen.

Kun kotimaisen valmistajan selkeälinjaiset saapuvat, voi tyytyväisenä todeta, että kodin mööbeleillä pärjää loppuelämän. En käsitä nykyään vallitsevaa Ikea-ideologiaa, jossa huonekaluja vaihdetaan muodin ja mielihalujen mukaan, jos ei vuosittain niin ainakin muutaman vuoden välein. En ole koskaan edes käynyt Ikeassa enkä aio. Meillä suositaan kestävää ja ajatonta kotimaista, ja vaihtelu loihditaan verhoilla ja matoilla.

Kalustehankintojen jälkeen kolmanteen taajamaan suureen sekatavarakauppaan ja kärry täyteen multasäkkejä, ensimmäistä kertaa myös kesäkukkamultaa, jossa kevytsoramursketta ja kastelukiteitä korjaamassa kuivan kauden ja puutarhurin unohdusten tuhoja. Saa nähdä onko hintansa väärtti.

Kun puolisoni saunanaluspuhteena pesi talvirenkaat sadevesitynnyrien ilmaisvedellä, minä löin yrtit ja kukat multaan. Viime vuonna silmänilo istutettiin 23.5., edellisenä vuonna 10.5. eli tulevaisuus näyttää olinko liian aikaisin liikkeellä. Toisaalta laatikot ja ruukut on helppo nostaa kuistille suojaan, jos kylmä yllättää. Vielä esikasvatukseen matalaa auringonkukkaa, kehäkukkaa ja keräsalaattia, jotka olen yleensä kylvänyt suoraan ulos, sekä ruusupapua, ja päivä oli pulkassa.

Jumalan juhla

Johannes Damaskolaisen 700-luvulla kirjoittaman hymnin pohjalta muokattu pääsiäisvirsi on yksi suosikkini. Ilmari Krohnin mahtipontinen sävelmä saattelee ensimmäisen säkeistön komeaan huipennukseen ”Jumalan juhlaa, pääsiäistä, vietämme päivää ensimmäistä”. Tänään ei virttä pettymyksekseni Valkeakosken kirkossa laulettu, mutta moni muu lempparini kyllä. Varhaismessu oli hienostunut ja hohdokas. Väkeä ei ollut muutamaa kymmentä enempää, mutta musiikki oli valittu taiten. En tunnistanut urkukappaleita enkä ehtoollisen aikana kuultua yksinlaulua ja ehkä juuri siksi tunnelma nousi arjen yläpuolelle, ei mitään kulunutta peruskauraa vaan uutta ja tuoretta, heleää kuin kevät.

Messun jälkeen kotona odotti notkuva aamiaispöytä ja samaa rataa on mennyt muukin syöminen. Röyh. En voi väittää, että olisi kovin hyvä saati kepeä olo nyt, joten mämmi jäänee suosiolla huomiseen. Toki myös ruumiin harjoitteita päivään mahtui, mutta eivät haravan varressa ja pihakeinun kantamisessa kulutetut kalorit tähän ähkyyn auta.

Lisää kuvia kotimme munarikkaasta pääsiäissymboliikasta.



Sama muotokieli ruoassa.

Pyhätöitä

Tiukka työpäivä, joka kalenterissa kummitteli eräänlaisena henkisenä ennen ja jälkeen rajapyykkinä, on nyt onnellisesti ohi. En ole mikään massatapahtumien ystävä, en töissäkään, ja kun vielä bonuksena osa järjestelyvastuusta ja tuttujen tilojen käyttökielto niin mokoma pyhä tuli uniakin häiritsemään.

Katsoin parhaaksi jo aamulla tilata hartiahieronnan työrupeaman päätteeksi. Kun päivä oli pulkassa ja hartiat hierottuna, mistä kiitos puolisolleni, ilta on ollut leppoisaakin leppoisampi. Tai no, pesin minä keittiön ikkunat. Haastavien työtilanteiden jälkeen on aina jonkinasteista ylikierrosta havaittavissa, mikä kannattaa hyödyntää. Ja onpahan sitten pääsiäisviikolla pienempi pesu-urakka varsinkin, kun 80-luvun kolhot kolminkertaiset ovat monella tapaa hankalat. Akkunoita ei tullut pakkasten takia jouluksikaan pestyä, joten maailma kirkastui kummasti, ja lintuparat erentyivät lentämään päin.

Mikäli ikkunanpesuintoa riittää, huomenna olisi mahdollisuus pitää korvausvapaa ellen sitten jätä hiljaiseen viikkoon. Katsotaan, mikä fiilis aamulla. Epäsäännölliset työajat ja jousto eli niin kutsuttu työajattomuus, teet milloin teet kunhan viikkotunnit täyttyvät, on ehdottomasti seurakuntatyön hyviä puolia.

Mullanvaihto

Päivän puhteena oli ravita kodin viherkasvit uudella mullalla. Kaupasta päätyi mukaan loimaalaista Aurinkomultaa, joka sai korvata ennen käyttämäni Mustan mullan. Ajattelin, että saakoon broilerituotannon tukeminen hetkeksi jäädä, Kariniemi ja Biolan kun ovat eräänlaisessa symbioosissa keskenään. Vanha eläinaktivismiko se siellä nostaa päätään? Eihän toki, kesällä taas lyödään peltoon ja piharuukkuihin hehtokaupalla mustaa.

Kolme kasvia lensi inventaariossa mäelle, liiaksi paisunut rönsylilja, jota en edes yrittänyt jakaa pienemmäksi, iankaikkisen vanha kitukasvuinen lehtikaktus ja nuupahtanut anopinkieli, joista jälkimmäisistä otin osia juurrutukseen. Ihmeköynnöstä "poukkavilleä" tyydyin vain karsimaan, joskin roimalla kädellä. Harvennettu on nyt perin vaatimattoman näköinen suuressa ruukussaan, mutta kokemus on osoittanut, että kesällä kasvi suorastaan ”räjähtää” uuteen kasvuun, ja toivottavasti myös kukkimaan.


Vuodet eli se, että tietää suurinpiirtein millaisen viherpeukalon omistaa, ja kissat ovat koulineet huonekasvien suhteen minimalistiseen meininkiin, vain muutamia mahdollisimman helppohoitoisia, mutta näyttäviä lajeja. Pohjoisikkunalla amppeleissa keikkuu lehtikaktus ja herttaköynnösvehka, etelään paistattelee jo mainittu bougainvillea ja silmäteräni, jokunen vuosi sitten pistokkaasta kasvatettu viherkasvi (kuvissa), jonka nimeä antaja ei muistanut. Koska rehevän kasvin alkukoti on yli satavuotiaassa talossa ja antajakin yli 80-vuotias, kyseessä saattaa olla jokin perinteikäs laji. Sydämenmuotoiset, vahapintaiset lehdet ovat näyttävät.

Minä vuan tiskaan astijoita

Parhaillaan vietetään valtakunnallista Luonto- ja ympäristöviikkoa, joka tänä vuonna keskittyy vapaaehtoistoiminnan ja luonnon hiilivarastojen suojelun esillä pitämiseen. Sen kunniaksi ajattelin listata joitain taloutemme ekovinkkejä, jollaiseksi eilisen pakastimen sulatuspuuhankin voi laskea.











Toissa viikolla työmaan kahvihuoneessa katse osui tiskiainepulloon tai oikeammin sen kyljessä kirkuvaan varoitusmerkkiin. Että sellainen myrkky. Meillä ei noita ylikansallisia ”hellävaraisia” ole koskaan käytetty eikä tulla käyttämään. Käsitiskin teki pitkään kirkkaaksi kotimainen Astis, mutta ilmeisesti sen valmistus on lopetettu, koska kaupat ovat tarjonneet jo puoli vuotta eioota. Joulukuussa meni viimeinen tippa.

Kaupan pesuaineviidakossa pähkäilyn jälkeen päätin "olla hyvä” ja ostaa oikean ekopesuaineen alan liikkeestä. Litrahinta oli melkoinen, mutta hyvän mielen lisäksi tuli kaupanpäälle aimo annos tiskitehoa. On parhaimmillaan kuumassa vedessä ja rasvaiseen tiskiin tarvitsee ekstra-annostelun, mutta raikas ja miellyttävä tuote. Tiskiharjasuosikki on jo kymmenen vuotta ollut wc-harjamainen puuvartinen luonnonkuituharja, joka on kuluneena helppo hävittää polttamalla, ja on mitä mainioin kapine kapeiden juomalasien pesussa.

Pakastaa

On kirpeästä pakkassäästä jotain hyötyäkin, pakastin on helppo sulattaa, kun sisällön voi kantaa suursiivouksen ajaksi ulos. Sulatan jäät pienehkön arkkupakastimen seiniltä noin kerran vuodessa. Sähkölasku pienenee ja samalla on helppo tarkistaa pakastimen sisältö ja kirjanpito.


Vuosia sitten kyllästyin siihen, että koskaan ei voinut olla varma, mitä jääkirstusta löytyy ja kuinka paljon. Kun muutaman kerran mylläsi sisällön ylösalaisin jotain hakiessa ja sitä jotain ei sitten ollutkaan, asiaan halusi energian ja hermojen säästämiseksi keksiä ratkaisun.

Merkitsen rasioiden kanteen sisällön ja pakastusvuoden, ruoka-annoksiin ja muihin lyhytkiertoisiin päivämäärän tarkkuudella. Tiedot rustaan ruutupaperille, josta käy ilmi myös rasioiden koko ja lukumäärä. Idea on, että käytetyt viivataan yli. Jotta homma toimisi lista on pakastimen vieressä ilmoitustaululla samoin kynä.

Purnukkaan järjesty

Olen syntynyt sellaisten tähtien alla, että tavarat huushollissamme ovat aina jämptisti paikoillaan. Piirre on toki ominainen naisille, mutta erityisesti neitsyt-merkkisellä järjestelmällisyys korostuu. On sanomattakin selvää, että vaatteet järjestyvät kaappiin käyttötarkoituksen ja värin mukaan ja että kirjat ovat hyllyssä aiheittain ja aakkosjärjestyksessä. Entä miten puolisoni on pärjännyt piirteeni kanssa? Hienosti. Kaksikymmentä yhteistä vuotta on tehnyt hänestäkin mestarin. Kysymystä "minne olet laittanut" ei enää tarvita puolin eikä toisin.

Kaikenlaiset avatut ja vajaat pussit nurkissa ovat ikäviä, ne ovat enimmäkseen tiellä ja sotkevat, vaikka kuinka yrittäisi suuta sulkea. Siksi käytetyimmät kuivatuotteet päätyvät meillä silmäniloksi työpöydälle Iittalan Jars-purkkeihin ja muut kaappeihin Orthex-muovirasioihin, joista jälkimmäisiin merkitsen aina maalarinteipillä tuotteiden parasta ennen päiväyksen kanteen. Viimeisin hankinta taistelussa epämääräisiä pussukoita vastaan on kaksi isoa peltipurkkia kissojen jutuille. Tavallaan turhakkeita nuokin, mutta minkäs teet, kun mieli lepää kaiken löytäessä siivosti paikkansa.