Tikit pois

Viljami-kissa toipuu vauhdilla. Haava on parantanut hyvin eikä edes kaulurin käyttö ole toipilasta hermostuttanut. Myös ruokahalu on ollut kohdillaan, toki niin, että tarjolla on ollut hieman parampaa ruokaa. Hellyydenkipeä kissamme sen sijaan on ja pyrkii viereen nukkumaan lähes joka yö. Vihtori-kissakin on hengessä mukana ja kaikenlainen nahistelu veljesten välillä, niin leikinpäiten kuin tosissaan, on jäänyt.

Tänään häntäamputaatiosta tuli kuluneeksi kymmenen päivää, joten vuorossa oli tikkien poisto. Kissat ovat velhoja aavistamaan tulevia kurjuuksia, joten jo ennen kuljetuslaatikon esiin ottamista kisuli yritti piiloutua päiväpeiton alle. Hyvässä yhteisymmärryksessä laatikkoon kuitenkin mentiin ja muutama herkkunappi taltutti viimeisetkin vastarinnan rippeet.

Lääkärireissu meni hyvin. Kissa oli kiltisti paikoillaan koko operaation ajan. Kauhusta kai. Sydän takoi vimmatusti ja aistit olivat äärimmilleen virittyneet, koska pelkkä puhdistusainepullon sulkemisesta syntynyt napsahdus sai raukan säpsähtämään. Onneksi homma oli parissa minuutissa ohitse ja turvallinen koti kutsui.

Nyt tarkkaillaan, ettei Viljami ala nakerrella kutisevaa hännännysää, ja tarvittaessa palataan kaulurin käyttöön. Muutama sisäkissapäivä on siis vielä paikallaan ja alkuvaiheen ulkoilukin on syytä toteuttaa valvotusti. Julkaisen kuvan töpöhännästämme, kunhan jäljelle jäänyt nysä siistiytyy ja saa kunnon karvapeitteen. Yksityisyydensuoja se on kissallakin.

Toipilas

Viljamin leikkaus sujui mallikkaasti, hännästä napsaistiin kaksikolmasosaa eli aikamoinen töpöhäntä kaverista tuli. Haimme kissan iltakuudelta kotiin. Liikkeelle lähdettyään Viljami hoippui ensitöikseen hiekkalaatikolle, jossa pitkä pissaamisyritys heikoin tuloksin. Nukkumaan mentäessä katin kulku oli vielä sen verran horjuvaa, että katsottiin parhaaksi viedä toipilas yöksi pesuhuoneeseen, missä ei olisi portaita eikä muita esteitä ja missä lattialämmitys tuudittaisi parantavaan uneen. Vesikuppi ja hiekkalaatikko mukaan ja hyvänyönsilitykset päälle.

Kun aamulla menin tervehdyskäynnille, vastassa oli pirteä, kehräävä ja puskeva kisuliini töpö terhakkaasti pystyssä. Pissa oli tullut viltille, mikä oli hieno juttu, sillä nukutuksen jälkeen eläimillä on joskus vaikeuksia tyhjentää rakkonsa. Vihtori-kissan kohdalla kävi niin ja oli turvauduttava eläinlääkärin apuun.

Tikit poistetaan kymmenen päivän kuluttua ja siihen asti Viljamin on pidettävä kauluria, että haavan nuoleminen estyy. Ruoka maittaa, joskin kauluri hankaloittaa syömistä. Kissa saa kipulääkettä päivittäin ja haava puhdistetaan aamuin illoin, joten eiköhän toipilasaika suju hyvin. 

Katin hännät

Meidän Viljamista tulee töpöhäntä. Eilen kissa alkoi saada outoja kohtauksia. Se ryntäili ahdistuneena ympäri taloa, murisi ja puri vimmatusti häntäänsä. Välillä rauhoittui ja pyrki syliin, mutta kohtaukset uusivat. Ruoka sentään maistui ja hiekkalaatikkotouhut hoituivat asiallisesti. Tänään sama hännän kurittaminen jatkui, joten katsoin parhaaksi tilata ajan eläinlääkärille. Hännästä lähempää tyveä löytyi toisen eläimen aiheuttama puremajälki, mikä saattoi laukaista Viljamin häiriökäyttäytymisen. Koska vereslihalle pureskeltu hännänpää menee äkkiä kuolioon, joka levitessään vie kissan hengen, amputaatio oli ainoa vaihtoehto. Kisuli on parhaillaan leikkauspöydällä. Muutama sentti hännästä pois, ja elämä jatkuu.  
 

Kesän makuja

Aamupuhteena pullotin satsin kotikaljaa. Mainio janojuoma valmistuu vuorokaudessa samoin kuin itse tehty viili, jonka kotihapattamista kokeilin ensimmäistä kertaa. Ohje löytyi luomumaitotölkin kyljestä. Purkillinen viiliä sekoitetaan notkeaksi, jaettaan neljään kulhoon, johon kuhunkin kaadettaan kaksi desiä maitoa päälle, kevyt sekoitus ja liinan alle huoneenlämpöön vuorokaudeksi muhimaan, kunnes sakenee. Sijoitin potit kissojen varalta leipäkaappiin ja hyvää tuli. Entivanhaan viilin kotivalmistus oli arkipäivää eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Minä sen sijaan olen lumoutunut, vaikka reaktio on puhdasta mikrobiologiaa. Pehmeän makuinen viili maistuu vaikka myslin kanssa.

 

Kesäkeittiön tarveaineita.

Itse tehty viili valmiina syötäväksi.

Vähemmän mukavia kesämausteita löytyi eilen kissan turkista. Kun iltapalan jälkeen Viljami hyppäsi syliin rapsutettavaksi, huomasin oudon patin sen kaulassa. Ajattelin joksikin ihonalaiseksi rasvapahkuraksi, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että karvojen seassa lymyili itsensä pulleaksi imenyt punkki. Tai niin ainakin päättelin, en nimittäin koskaan ollut nähnyt yökötystä luonnossa. Asian varmistamiseksi googletin kiusankappaleen kuvan, ja punkkihan se oli. Onneksi talosta löytyi punkkirauta kiitos anopilta saadun kesäapteekkipussin ja pelastusoperaatio saattoi alkaa. Kissa vain kehräsi, kun kaulaa operoitiin. Punkki oli tiukasti kiinni, mutta varovasti kihnuttaen irtosi. Viimeisen nyppäyksen kissakin huomasi. Verenimijästä päästyään se vetäytyi pyykkikoriin puhtaiden vaatteiden päälle nukkumaan. Täytynee hommata naukujille punkkipanta tai estolääkitys, koska kesäaikaan viihtyvät ulkona päivin ja öin.

Karkulainen

Kissa järjesti vapun jälkeen huolia kadoten pariksi päiväksi. Kun on yhden auton yliajaman mirrin haudannut, sitä jo huolekkaana katseli ojanpohjia harmaanvalkoista myttyä etsien. Ei näkynyt, joten toivo eli muutamasta varoiksi tirautetusta kyyneleestä huolimatta. Myös Viljami-kissa tuntui kaipaavan veljeään, vaikka pienempänä joutuukin usein isoveikan kurmootuksen kohteeksi.

Eilen iltapäivällä karkulainen kotiutui. Turkki oli pihkasta takkuuntunut, joten kaverilla taisikin olla tiukat paikat puussa. Kettu ja supikoira on näillä kulmilla nähty, jälkimmäinen ihan pihassa, joten uhkia riittää, mutta onneksi myös pakopaikkoja.

Kissa oli laihtunut ja janoinen. Ruoka maistui ja vesikuppi tyhjeni illan aikana. Seikkailu tuntuu vieläkin painavan jäsenissä.

Ukkosta

Että osaa muutos ottaa koville. Tai siis sen mahdollisuus ellei peräti uhka. Minä, rutiinien ja toiston, kaiken tutun ja totutun rakastaja, keikun uuden edellä kuin lastu laineilla. Juhannuksen jälkeen on ollut sellaista sisäistä kuohuntaa, että olen kyseenalaistanut jopa työkuntoni. Palveluammatissa ja etenkin kirkon hommissa on syytä pitää mölyt mahassa, vaikka kuinka tekisi mieli tiuskaista asiakkaalle ”mene kotios valittamaan". Jälkeenpäin sitten karmea morkkis, että edes ajatteli moista, saati tänne julki kirjoitteli. Noin hirveäkö oikeasti olen? Joskus sitä toivoisi, että tunteet tulisivat sordiinolla. Vaan kai se on naisen osa, että säännöllisin väliajoin mentaalinen paatti heiluu kuin merihädässä.

Työsuhteen piti päättymän elokuussa. Olin jo asennoitunut breikkiin ja olipa opiskelupaikkojakin tullut silmäiltyä, mutta sitten tuli mahdollisuus jatkoon tosin eri yksikössä. Ojasta allikkoon sano. Puhelimessa kieltäydyin moisesta kunniasta, mutta silmästä silmään olin ympäripuhuttavissa. No, puoli vuotta sinne tai tänne, sitä paitsi, mitään ei ole vielä kirkossa kuulutettu.

Tämän päivän ilon aiheina olivat lupsakan enon 70-vuotisjuhlat ja ukkosen säestämä kauan kaivattu sade. Juhlapaikan terassilta yli vehreän peltomaiseman oli hieno seurata jyrähtelevän rintaman lähestymistä, joka toi tullessaan vilvoittavan tuulen ja sateen. Kotipuolessakin oli satanut, joten maa sai tyydytettyä janonsa ja tynnyreihinkin kertyi muutaman päivän kasteluvedet.

Ottakaamme oppia kissoista. Säännöistä ja sovinnaisuudesta viis, ruokapöytä on hyvä paikka ottaa torkut.

Jysäri

Huh mikä päivä. Pilvet ovat roikkuneet matalalla ja koko ajan on sataa tihuttanut alakuloa mielenmaisemaan. Kun harmauden sekaan osui vielä itsestä riippumaton häslinki töissä niin hallelujaa. Kaiken kukkuraksi lauantaisen kuntosalitreenin kipeyttämät hartiat muistuttivat ikävästi olemassaolostaan ja viikko alkoi armottomalla päänsäryllä. Minulla on harvoin pääkipua, mutta kun on, jyske säkenöi silmistä ja poskipäistä takaraivoon asti. Ja hoito luomuna kiitos: kipukoukku, akupisteiden painelu, niskan venyttely, hieronta, raitis ilma, uni. Olen sen verran jääräpää, että otan lääkettä vain äärimmäisessä hädässä. Luomu auttoi tänäänkin. Kullan näpit niskassa veivät viimeiset kivistyksen rippeet.

Kissoilla, jos kellä riittää virtaa myös kevätväsymyksen kulta-aikana. Olivat seota tuoreesta ohrasta, joka kasvoi minikasvihuoneessa eli pohjasta avatun reilunkokoisen muovipullon alla yllättävän nopeasti syömämittaan. Täytyy seuraavaksi kylvää vadillinen, että riittää pureskeltavaa pidemmäksi aikaa.

Se on siinä

Hiihtokausi nimittäin. Vai onko? Lunta tupruttaa taivaan täydeltä eikä kevät tunnu etenevän millään, kuntoratakin oli alkuillasta ihan siedettävässä hiihtokunnossa. Puolisoni sanoi lopettavansa kauden tähän, minua vielä kerran kutkuttaisi ottaa sukset mukaan töihin ja päivän päätteeksi kiertää paikallinen aina loistokunnossa oleva rata, mutta saa nähdä. Aikaisemmat ennätykset on rikottu eikä motivaatio ole enää huipussaan. Toisekseen mitä enemmän kilometrejä, sitä vaikeampaa ennätyksen rikkominen jatkossa on. Nyt saldo on 1061 km ja kullalla 50 km enemmän.

Viikonlopuksi luvataan reilusti lämpöasteita, joskos silloin kevät alkaisi. Valon ja lämmön toivossa kylvin ruukkuihin iltapuhteena hernettä ja rucolaa vihreydeksi lautaselle ja leivän päälle, kunhan ensin versovat, ja kissoille ohraa. Kissat viihtyvät jo ulkona ja popsivat kaikenmaailman öttiäisiä minkä oravan vaanimiselta ehtivät, joten oksetusruohon tarjoaminen on tärkeää samoin madotus. Tänään juksasin molemmat syömään matolääkkeen herkkunappien varjolla. Vihtori söi mukisematta, mutta Viljami hoksasi jekun ”tätähän en niele” ja taistelun jälkeen nieli kumminkin. Täytynee jatkossa piilottaa pilleri jauhelihapalloon, joka katoaa kissojen kitaan alta aikayksikön.

Kevättä ilmassa

Vanha kansa lupaa kevättä kynttelistä, ehkä niin valoisuuden puolesta onkin, mutta kolme viikkoa pyhäpäivästä kului ennen kuin aurinko suostui sulattamaan lämpötilan lähelle nollaa. Heti kun pakkaset väistyivät, kissoilla alkoi karvanlähtö. Järkyttäviä määriä pehmeää aluskarvaa irtoaa kammatessa, eikä sekään auta, vaan tuota sähköistä villaa riittää runsain mitoin myös sohvalle ja vaatteisiin. Ilmastointiteippi on hyvä apu vaatteiden siistimisessä, mutta työ on tehtävä juuri ennen lähtöä.

On sitten hiihtokausikin puolivälissä, kun 500 km meni iltalenkillä rikki. Ei vaineskaan. Ei hiihdossa saa olla pakonomaisia tavoitteita, ei ajan eikä kilometrien suhteen, vaan sen verran hiihdetään, kun hyvältä tuntuu. Puolisoni on kuninkuusmatkan edellä, koska flunssa piti minut ladulta pois kolme kertaa ja lorvikatarri kaksi. Kilometrisaldo kasvaa vielä kuukauden päivät pitäen sisällään kahden viikon Lapin loman eli voinee puhua varsin hyvästä talvesta.

Meitä viijään

Kissa järjesti aamuyllätyksen oksentamalla olohuoneen matolle heti yöjalasta kotiuduttuaan. Meillä kissaveljekset ruokitaan peruspurkkiruoan lisäksi tuoreella lihalla ja kalalla, välipalaksi on tarjolla kuivamuonaa, joka vielä kuukausi sitten oli sisäkissoille tarkoitetua etiketin mukaan karvapallojen muodostumista ja oksentelua ehkäisevää. Kun siirryttiin ylikansallisesta merkistä ruotsalaiseen tavalliseen, johan alkoi laatta lentää. Toki aikakin on otollinen, lauhassa syysyössä hiiriä riittää ylensyönniksi asti. Uskoako kissanmuropaketin lupauksiin vai ei?

Jo pitkään on mustin ja mirrin ruokahyllystä löytynyt räätälöityä syötävää junioreille ja senioreille, aktiivisille ja laiskoille, hampaiden ja turkin hoitoon ja moneen muuhun vaivaan ja vaivattomuuteen. Eivätkä täsmätuotteet ole vain lemmikkien omistajien ongelma - sanon ongelma, koska suhtaudun epäilevästi moiseen tuotteistamiseen - vaan tunkevat kaikkialle, missä kauppaa käydään. Rahat pois hyväuskoisilta.

Kauneudenhoitotuotteita, joita kotioloissa naamarasvoiksi kutsun, oli aikojen alussa kaksi ylitse muiden: hunaja ja vuohenmaito. Sitten tuli rasvapurkkibisnes, ensin ihotyypin mukaisine sisältöineen, sitten 30+, 40+, 50+ ja muine erityisominaisuuksineen muokkaamaan, kohottamaan ja kirkastamaan eli peittämään ja häivyttämään ajan patinaa. Minä pärjään yhdellä apteekin perusvoidetuubilla, joka talvisin, tähän on pohjoismaisittain herkän hipiän vuoksi ollut pakko myöntyä, saa seurakseen toisen ja kolmannenkin purnukan.

Siivouskomero sitten. Imuri, harja ja rikkalapio, muutama puhdistusaine, rättejä vanhoista pyyhkeistä ja pari mikrokuituliinaa. Parketti- ja laminaattipesuaine, joka saa vanhatkin lattiat kiiltämään, on hieman horjuttanut kyynisyyttäni täsmätuotteita kohtaan. Keväällä ostettiin uusi imuri ja myyjä kauppasi oheen lemmikkikotiin tarkoitettuja hajua syöviä pölypusseja. Eh, tuli tuohonkin sorruttua, mutta kokeilematta on. Pisti sitten kaupassa silmään paneeliharja, joka on suunniteltu erityisesti seittien ja pölyjen liuhdontaan puuseiniltä ja katoista. Voi pyhä yksinkertaisuus. Oma harja ja pesuaine joka pinnalle ja materiaalille - siivouskomeron on kohta oltava huoneen kokoinen. Meitä viijään, meitä viijään. Niin kauan kuin annetaan viijä.

Vapaapäivä

Ihana arkivapaa. Viime viikkoina on ollut sen verran huolta ja härdelliä, että tuntuu hyvältä rauhoittua kotiin, siivota kaikessa rauhassa, puuhailla pihalla, leipoa ja tehdä ruokaa, mikä nyt sattuu huvittamaan. Yhtä hyvin voi vain olla möllöttää, kuluttaa aikaa koneella ja kuhkia pyjamassa puoleen päivään. Viikonloppuna vapaa jatkuu. Huomenna on meininki Tampereelle, ei shoppailemaan, vaan kuljeksimaan kirpputoreille ja kahviloihin.

Kissa on perheenjäsen. Tuntuu vaikealta ajatella sitä kertakäyttöhyödykkeenä, luonnon karmassaan karmaisevan lain toteuttajana. Kun kissa tapaturmaisesti loukkaantuu, maalla se tarkoittaisi viimeistä tervehdystä pyssyn suusta. Tottakai kituva eläin täytyy lopettaa, mutta kun toipumisennuste on hyvä ja kissa kuin ystävä, apua hakee silläkin uhalla, että hoitojen jälkeen kissan nimeksi sopisi parhaiten Konkurssi. On huikean kallista, kun leikellään ammattitaidolla - huikealla sellaisella - ja tarkkaan. Pienen Vihtori-kissan leikkaus kesti kolme tuntia. Hattulan Vethausin Anssi-tohtori korjasi murtuneen lantion raudalla ja räätälöi myös polven ristisidevamman kuntoon.

Toipilas voi hyvin. Se saa jo käyskennellä tasaisella, mutta hypyt ja loikat on kielletty. Valvontaa tarvitaan, kun kissa totuttelee normaaliin elämään. Ei vain hypyt vaan myös tappelupukaria vailla olleen Viljami-veljen raisut leikit täytyy estää. Kuntoutus on vasta alussa. Päiväohjelmaan kuuluu jumppaa ja autettua takajaloin kävelyä pienissä erissä. Vihtori ei vielä varaa kipeälle jalalleen. Vaurioituneiden lihasten kuntoutus kestää pitkään eikä alkutaivalta helpota pakarassa ja reidessä kiristävät pitkät leikkausarvet. Kipulääkkeen voimalla mennään päivä kerrallaan.

Kesä jatkuu

Loma vietettiin ennakkosuunnitelmista poiketen suurimmaksi osaksi kotona. Loman aluksi hain maaseudulta kaksi uutta eläinperheenjäsentä, jotka vaativat sen verran huolenpitoa, että katsottiin parhaaksi poistua kotoa vain ulkoilemaan.

Kissaveljekset ovat vielä vailla nimeä, vaikka asia on hautunut kohta kolme viikkoa. Pojiksi tulee puhuteltua tai värin mukaan keltaiseksi ja harmaaksi. Ehkäpä asia ratkeaa kissojen nimipäiväkalenteria selaamalla.

Loma oli rentouttava, vaikka kisut aiheuttivat aluksi päänvaivaa muun muassa vessan valinnallaan. Kun hiekka vaihdettiin samaan laatuun kuin syntymäkodissa, yhteisymmärrys löytyi. Toteutumattomat lomareissut siirretään tuleville viikonlopuille ja kesä jatkuu. Ylihuomenna on meininki asuntomessuille ja syksymmällä Kotkaan.