Nuukuusviikko

Piti niin antaumuksella viettää kestävään kulutukseen tähtäävää nuukuusviikkoa, mutta plörinäksi meni. Alkuviikosta oli jalo aikomus pyöräillä töihin, vaan minkäs toipilaana teit. Nyt kun olo on jotakuinkin normaali, on retkipäivää ja kokouksia ympäriinsä eikä työmatkapyöräilyä voi harkitakaan. Mutta jos edes kimppakyydin saisi nuukailuviikon hengessä aikaiseksi.

Nuukuusviikko on jokavuotinen huhti-toukokuulle sijoittuva järkevän kulutuksen teemaviikko, jota koordinoi Kierrätysliike. Viikolle valitaan aina teema, joka tänä keväänä peräänkuuluttaa kestäviä tapahtumia ja kestävää järjestötoimintaa. Oli parrasvaloihin nostettu asia mikä tahansa, tavoitteena on edistää luonnonvarojen säästäväistä käyttöä ja jätteiden synnyn ehkäisyä.

Kuulun muutamaan järjestöön, joista suurin osa jo sinällään sitoutuu luontoarvoihin ja ekoiluun. Kuten syntitesti taannoin paljasti, olen hengeltäni veltto, enkä tee numeroa tärkeäksi kokemistani asioista, paitsi täällä blogissa, eli keskityn pitämään oman tontin puhtaana ja annan muiden elää omalla tavallaan. Siis tämä kulunut juttu, että teot puhukoot puolestaan.

Ruokakaupassa:

Suosin lähellä tuotettua kotimaista ja luonnonmukaista sesongin mukaan. Tässä on vielä kirittävää. Talvisin meillä nimittäin syödään kasvihuonetomaattia ja -kurkkua hyvällä ruokahalulla ja herkutellaan etelän luomuhedelmillä, vaikka pakastimesta löytyisi itsepoimittuja kotimaisia marjoja.

Vältän turhia pakkauksia ja teollista ruokaa. Kartan muovia mahdollisuuksien mukaan. Kauppaan otan mukaan korin ja/tai kangaskassin. Elintarvikepakkauksista suosin lasia, paperia ja kartonkia. Olen ommellut ohuesta valoverhokankaasta pestävät kestohedelmäpussit, joista hintatarra lähtee helposti irti, pusseilla tosin on paha tapa kauppaan lähtiessä unohtua kotiin. Pyrin kokkailemaan puhtaista perusraaka-aineista.

Ostan reilun kaupan tuotteita. Tämä nyt oli vähän turha veto, nimittäin kotimainen ja etenkin kotimainen luomu ajaa aina reilun ohi. Mutta sanotaanko, että lahjoissa ja viemisissä suosin.


Jenni Valon, Tytti Halosen ja Anu Toivolan suunnittelema vastamainos, joka voitti vuoden 2009 Mainoskupla-kisan avoimen sarjan, osuu ytimeen.

Juhlahumua

Kolmet synttärit, kahdet nimpparit ja yhdet tuparit, mutta vain kaksi kyläpaikkaa. Tehokasta. Päiväsydännä juhlittiin anopin luona ja sieltä herkkuleipien voimalla matka jatkui Uudellemaalle. Koska siskon tyttöjen merkkipäivät osuvat kaikki keväälle, yhteisjuhlia on vietetty jo vuosia. Vein nuorisolle lahjaksi reilunkaupan skumppaa. Vappu on lähellä ja toki vanheneminenkin on kuohuvan maljansa ansainnut. Tupaantuliaiskoti on vauhdikas koirakoti, joten ”kukaksi” vein reilunkaupan ananaksen. Kun hedelmälihat on pantu parempiin suihin, lehtiruusukkeen voi viherkasvin toivossa istuttaa multaan. Jos hyvin käy, kasvi juurtuu kahdessa kuukaudessa ja alkaa kasvattaa uusia lehtiä.

Suosin kuihtuvia ja katoavia lahjoja, joista ei jää pitkäikäistä jälkeä, ei saajan huusholliin eikä luontoon. Jos joskus sorrun kestävämpään viemiseen, minun tapauksessani se on yleensä Arabiaa tai Iittalaa, teen selväksi, että antamani kipot voi hyvällä omalla tunnolla kierrättää tai myydä kirpputorilla. Makuja on monia ja kodit yleensä viimeisen päälle valmiita, joten valinta voi mennä pahastikin pieleen, toki niin voi käydä myös ruokalahjan tai kukan kanssa.

Lienevätkö supikoirat juoksullansa, kun ainakin viisi tuuheaturkkista pötkötti vainaana moottoritien laidassa. Surullista.

Nakkihomma

Hartauskirjoitusvuoro paikallislehteen on tämän työn varjopuolia. Sanottava vähenee sitä mukaa kun hartailu lehden palstalla lähestyy. Kaava on tämä: viikko ennen deadlinea otan vielä rennosti, paria päivää ennen aihehapuilua ja hätääntynyt vilkaisu kalenteriin. Kirkkovuoden tekstit auttavat harvoin alkuun, muutaman kerran jutun juuri on löytynyt virsikirjasta, mutta yleensä suollan jotain vuodenaikaan sopivaa ympäripyöreän humaania, ja - tätä en koskaan opi - aina viimeisenä iltana. Aamulla vielä hätäiset korjaukset tekstiin ja sitten helpottunut huokaus. Tällä kertaa minut pelasti reilun kaupan viikko.


Eri reilua

Kahvinkeitin porisee kutsuvasti keittiössä, ihana tuoksu leviää makuuhuoneeseen asti ja houkuttelee nousemaan. Unen lämpö jäsenissä, valon vasta virittäessä aisteja kuppi kuumaa herättelee parhaiten. Kotien aamiaispöydissä valmistaudutaan päivän puuhiin. Monelle aikuiselle aamun lehti kahvikupillisen kera on arjen luksusta, hyvä hetki, jolloin päivän murheet ovat kaukana edessäpäin.

Toisessa maapallon kolkassa nainen on jo kauan ollut hereillä. Hänellä on huoli omasta ja lastensa jaksamisesta. Koko perhe käy työssä kahviviljelmällä. Palkka on pieni ja riittää hädin tuskin toimeentuloon. Aamuväsyneet lapset aloittavat työpäivän nälkäisenä. Nuorin lapsista on sairas, mutta mahdollisuutta terveydenhoitoon ei ole. Työolot ovat huonot. Viljelyssä käytetään lannoitteita ja torjunta-aineita, joita työntekijät joutuvat käsittelemään ilman asianmukaisia suojavarusteita.

Aamukahvikupillinen suomalaisessa kodissa on yllättäen saanut kitkerän ja karvaan jälkimaun, samoin ne lukuisat kahvikupilliset, joita vuoden aikana kotona, kylässä ja kahviloissa nautitaan. Olemme kahvinjuojakansaa: paahdetun kahvin vuosikulutus asukasta kohden on jo pitkään pysynyt kymmenen kilon hujakoilla.

Ensi viikolla vietetään kirkkojen ekumeenista vastuuviikkoa rinnakkain reilun kaupan viikon kanssa. Vastuuviikon nostaessa esiin ihmiskaupan ongelmat marraskuulle asti jatkuvat reilun kaupan viikot pureutuvat maailmankaupan epäkohtiin.

Reilun kaupan merkki kahvipaketin kyljessä takaa tuotteen reilun alkuperän: kauppaa käydään ilman välikäsiä suoraan kehitysmaiden tuottajien kanssa. Viljelijät saavat kahvistaan oikeudenmukaisen, tuotantokustannukset kattavan korvauksen ns. takuuhinnan, joka on monen pientilan pärjäämisen edellytys. Muita konkreettisia hyötyjä ovat tarkat ympäristösäädökset, turvalliset työskentelyolot, lapsityövoiman käyttökielto sekä työntekijöiden saama asiallinen palkka ja oikeus liittyä ammattiyhdistyksiin. Reilusta kaupasta hyötyy yli miljoona kehitysmaiden pienviljelijää ja työntekijää. Osa reilun kaupan tuloista käytetään koko yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin kuten terveydenhuoltoon ja koulutukseen.

Jos ja kun ensi viikolla mietit päivän hyvää työtä, muista reilun kaupan tuotteet. Entä käytänkö itse reilun kaupan kahvia? Vuodessa ostan paketin tai pari. Auttaako se ketään? Olen tietoisesti yrittänyt pyristellä irti kyynisyydestä, passivoivasta ajatuksesta, jonka mukaan yhden ihmisen panos maailmanparannustalkoissa olisi mitätön ja turha. Teemme joka päivä ostopäätöksiä, jotka vaikuttavat vähäpätöisiltä, mutta joilla on maailmanlaajuisia vaikutuksia. Kristuksen esimerkki rohkaiskoon meitä kantamaan vastuuta lähimmäisistämme ja yhteiskunnallisista asioista. Meidät on kutsuttu toivoon. Saamme reilusti uskoa, että jokainen reilun kaupan tuote, joka päätyy ostoskoriimme, on askel kohti oikeudenmukaista maailmaa.