Aamupuhteena pullotin
satsin kotikaljaa. Mainio janojuoma valmistuu vuorokaudessa samoin kuin itse tehty viili, jonka kotihapattamista kokeilin ensimmäistä kertaa. Ohje löytyi luomumaitotölkin kyljestä. Purkillinen viiliä sekoitetaan notkeaksi, jaettaan neljään kulhoon, johon kuhunkin kaadettaan kaksi desiä maitoa päälle, kevyt sekoitus ja liinan alle huoneenlämpöön vuorokaudeksi muhimaan, kunnes sakenee. Sijoitin potit kissojen varalta
leipäkaappiin ja hyvää tuli. Entivanhaan viilin kotivalmistus oli arkipäivää eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Minä sen sijaan olen lumoutunut, vaikka reaktio on puhdasta mikrobiologiaa. Pehmeän makuinen viili maistuu vaikka myslin kanssa.
Kesäkeittiön tarveaineita. |
Vähemmän mukavia kesämausteita
löytyi eilen kissan turkista. Kun iltapalan jälkeen Viljami hyppäsi
syliin rapsutettavaksi, huomasin oudon patin sen kaulassa. Ajattelin joksikin
ihonalaiseksi rasvapahkuraksi, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että karvojen
seassa lymyili itsensä pulleaksi imenyt punkki. Tai niin ainakin päättelin, en nimittäin koskaan ollut nähnyt yökötystä luonnossa. Asian varmistamiseksi googletin
kiusankappaleen kuvan, ja punkkihan se oli. Onneksi talosta löytyi punkkirauta kiitos anopilta saadun kesäapteekkipussin ja pelastusoperaatio saattoi alkaa. Kissa vain kehräsi, kun
kaulaa operoitiin. Punkki oli tiukasti kiinni, mutta varovasti kihnuttaen irtosi. Viimeisen nyppäyksen kissakin huomasi. Verenimijästä päästyään se vetäytyi pyykkikoriin
puhtaiden vaatteiden päälle nukkumaan. Täytynee
hommata naukujille punkkipanta tai estolääkitys, koska kesäaikaan viihtyvät ulkona päivin ja öin.