Lomien jälkeen
avioerotilastoissa on selkeä piikki, koska suomalainen ei kestä puolisoaan
ympärivuorokautisesti kahta päivää kauempaa paitsi humalassa. Näin lehdet. Meillä
on nyt reilun kahden viikon yhteinen loma takana eikä maistraatin ovea kolkutella.
Että kännätessä meni? Ei sentään, tärkeintä liimaa oli yhdessä tekeminen
mattopyykkeineen, pihatöineen ja konserttielämyksineen sekä riittävästi omaa
aikaa kummallekin. Kulta piti suhteesta lomaa museolla, minä metsässä.
Metsässä olin tänäänkin
tavoitteena talven mustikat. Työvälineenä päädyin poimuriin. Minulla oli kori mukanani, jossa kulki pieni marjanpuhdistussiivilä
ja sinisiä kahden litran vetoisia pakastusrasioita, jotka edellisessä elämässään toimivat keksilaatikoina. Aina kun poimuri täyttyi, perkasin marjat ja kaadoin puhtaana
rasiaan. Kun rasia täyttyi, kansi kiinni ja seuraava työn alle. Selkäkin
tykkäsi, kun köykkimisen jälkeen sai suoristua perkauspuuhiin. Kesän sateiden vuoksi metsäojien
ylitys oli haastavaa. Yksi hyvä marjapaikka jäi katsastamatta, koska en päässyt
ojan yli, vaikka rakentelin jos jonkinlaista pitkospuuviritelmää. Mulimatta paras,
joten jätin yrityksen toiseen kertaan. Huomenna lähden viideksi päiväksi
hiljaisuuden retriittiin.