Kun pihassa hönkii syksyn
tuuli, sitä jo mielessään alkaa suunnitella seuraavaa kasvukautta. Ainakin pari
pensasta pitäisi siirtää väljemmille vesille ja miettiä ruukkutarhaan
uudistuksia. Potageriin olen vuosi vuodelta tyytyväisempi. Pientä viilattavaa
toki aina löytyy, tänä vuonna esimerkiksi tilli epäonnistui, joten sille on
keksittävä parempi paikka penkissä, jossa perennat, kesäkukat ja hyötykasvit röyhivät iloisesti sikin sokin. Penkissä kasvaa nyt vadelma, peruna, avomaankurkku,
kahta lajia lehtisalaattia, keräsalaattia, hernettä, pensaspapu, persilja,
ruohosipuli, timjami, mäkimeirami, porkkanaa, punajuurta, kehäkukkaa, matalaa
ja korkeaa auringonkukkaa, kesäkullero, kaksi punahattua ja neljä mirrinminttua.
Sipulit ja maissit korjasin eilen talteen. Koska monitoimipenkki on keväällä väritön,
tilasin tänään kasan tulppaanin sipuleita ja muutaman istutusvadin.
Sipulikukkien ikävä puoli
on kukinnan jälkeen penkeissä törröttävät lehdet ja varret, joiden kuihtumista täytyy
odottaa ennen kuin maahan voi istuttaa tai kylvää muuta. Istutusvati on
ratkaisu pulmaan. Sipulit laitetaan vatiin ja vati kaivetaan maahan vaadittuun
syvyyteen. Kun tulppaanien kukinta keväällä päättyy, vati nostetaan ylös ja siirretään
syrjäiseen paikkaan. Vihreän lakastuttua sipulit otetaan talteen ja istutetaan
taas syksyn tullen vadissa maahan. Ja kierto jatkuu. Vaatii hieman vaivannäköä,
mutta toimiessaan näppärä keksintö.