Perhosia

Elokuussa piha tarjoaa sadon lisäksi paljon kauneutta ja iloa. Hauskasti kukkiva auringonhattu on perhosten mieleen. Tähän mennessä aterioimassa on nähty nokkosperhonen, neitoperhonen ja amiraali, ja tänään uutuuslajina sitruunaperhonen. Koska en ole perhosharrastaja, lajinmäärityksessä täytyi turvautua Perhosten mailla -kirjaan.

Kevään airuena tunnetun lajin koiraan tunnistaa jo kaukaa kirkkaankeltaisesta väristä, mutta vaaleanvihertävä naaras on hyvä nähdä läheltä. Paras tuntomerkki on siipien muoto, joka esiintyy vain sitruunaperhosella.

Mesitankkausta.

Naamiohuveja.

Piippuköynnös

Ulkorakennuksen varjoisalla seinällä on jo vuosia menestyksekkäästi kasvanut piippuköynnös kera pikkusydänten. Köynnös hakee rehevyydessä vertaistaan ja edellyttää kunnon tukirakenteet, joita pitkin suikertaa kohti korkeuksia. Tänä vuonna tukiristikkoa jatkettiin yläpäästä, koska köynnöksen kasvuvoima on vuosi vuodelta lisääntynyt. Pitäisiköhän lopettaa kompostin antaminen? Viime kesänä kasvi ilahdutti ensimmäisellä kukallaan ja tänä vuonna noita piipunmuotoisia kummajaisia on avautumassa lähes kaksikymmentä! Kyseinen istutus on mielestäni yksi pihamme onnistuneimmista. Vielä kun saisi jonkun varhaisen sipulikukan menestymään joukossa, niin olisin tyytyväinen. Lumikelloa olen yritänyt, mutta sipulit eivät jostain syystä kuki kunnolla. 

Piippuköynnös ja pikkusydämet viihtyvät puolivarjossa.

Köynnös on saanut nimensä piippumaisesta kukastaan.

Kevätkukkia

Lämpö ja sade on saanut ihmeitä aikaan. Narsissit, tulppaanit, helmihyasintit, pikkusydämet, kullero, kultatyräkki, kirsikka ja herukkapensaat kukkivat pihassa - ja tietysti aurinkoinen voikukka! Lumikellot, sinililjat ja villitulppaanit ovat jo lähestulkoon kukkineet. Suurin osa kylvöistä ja istutuksista on tehty, mutta lämpöä vaativien herneen ja kesäkurpitsan kanssa täytynee malttaa vielä vähän aikaa.

 

Kevään herääminen

Pääsiäisen lämpöaalto on vauhdittanut kasvua pihassa ja vähän joka kulmalta pukkaa sipulikukkia, joskin harva vielä kukkii. Runsaimmin kukkivat ruukkuihin ja laatikoihin juhlan kunniaksi istutetut kaupan ruukkunarsissit. Maan alla talvehtineet tulppaanit, narsissit, idän sinililjat ja helmililjat vasta ojentelevat lehtiään valoon.

Myös hyötykasvimaalla tapahtuu. Ruohosipuli on ehtinyt jo syömämittaan ja raparperi ilahduttaa punaisella värillään.

Itse yritän ojentautua jalkeille viikon flunssan jälkeen. Tai olen minä jalkeilla ollut ja oireetonkin monta päivää eli elänyt ihan normielämää, mutta mieli mokoma ei tahdo pysyä priskaantumisessa perässä. Olo on ollut iloton ja innoton. Vasta tänään kevätilo otti kädestä kiinni ja sanoi "mennään". Ja niin mentiin.

Sato talteen

Tänään nostettiin maasta perunat ja juurekset. Perunaa kuokkiessa teimme mielenkiintoisen havainnon. Pieni perunamaamme on rajattu nurmikosta liuskekivin, leveimmät kivet tulevat osin mulloksen päälle ja muutama siemenperuna oli tuottanut kivien suojissa runsaasti kookkaita mukuloita. Liekö supersatoon syynä tumman kiven varaama lämpö? Jos näin on, pitäisi kai sadon varmistamiseksi ja ohikulkijoiden riemastukseksi kattaa koko perunapenkki liuskekivillä. No, ehkei sentään. Porkkanaa ja punajuurta saatiin joulun rosollitarpeiksi ja vähän ylikin. Makoisaa porkkanaa on mukava rouskutella sellaisenaan, punajuuret säilötään. Tänä vuonna kasvimaalla pullistui myös muutama lanttu. Taimet olivat heräteostos puutarhamyymälässä ja satoa saatiin lanttulooran verran. Nyt kotona tuoksuu joulu.

Sommaren är kort

Kesä on mennä hujahtanut. Minun kesäni loppuu aina vähintään kaksi viikkoa ennen töiden alkua oli sää mikä hyvänsä. Ilmatieteen laitos lupaa hellejaksoa ja minä hölmö elän henkisesti syksyssä. Pitäisi tarttua hetkeen ja nauttia viimeisistä lomapäivistä ja olla muulloinkin läsnä niin, ettei mikään muutos etu- tai jälkikäteen lamauttaisi ajatuksia. Vieläköhän tässä iässä oppisi moiseen?

Osallistuminen viiden päivän taiji-kurssille oli hyvä yritys parantaa tilannetta. Kun kiinalaisesta perinteestä ammentava 24 askeleen liikesarja tehdään levollisesti ja aistit avoimena ikään kuin muutoksen virrassa luovien, tasapaino ja läsnäolo siirtyy lopulta myös korvien väliin. Tämä tosin edellyttää säännöllistä harjoittelua, mikä on helpommin sanottu kuin tehty.

Taiji-kurssin ohella kesä on edennyt lähes suunnitelmien mukaan: ikkunaremonttia, suursiivousta, mattopyykkiä, marjastusta, pihapuuhia sekä vastapainoksi löhöilyä, lukemista ja sudokuja. Toki yllätyksiäkin on ollut, kivoja ja ikäviä, mutta kaikista on selvitty.

Sato valmistuu näillä keleillä vauhdilla. Kesäkurpitsat ja viinimarjat odottavat kattilaan pääsyä, toiset sosekeitoksi toiset mehuksi, kun taas ruukkuviljellyt mansikat ja tomaatit napostellaan heti. On loppukesässä puolensakin.

.

Valmista on

Eilen saatiin päätökseen viimeiset kylvöt ja istukset, perunakin vasta, kuten vanhan kansan tapa on, Kustaan päivänä. Toimi on tuskin koskaan hoitunut yhtä ripeästi. Taivas tummeni hetkessä, ukkonen jyrähteli ja suuret sadepisarat osuivat harvakseltaan selkään hoputtaen kuin ruoska: vauhtia, vauhtia. Ei tullut kunnon myräkkää ja hyvä niin, mutta maa sai kauan kaipaamaansa kosteutta.

Aion vielä kerran jauhaa tulppaaneista, koska olen ihastunut sekä lajikkeiden kirjoon että istutusvadin toimivuuteen. Tulppaanit saavat nyt rauhassa kuihtua tyhjennetyn lehtikompostorin pohjalla poissa silmistä ja kasvimaa on kokonaan hyötykäytössä tai ei ihan kokonaan, sillä ranskalaisen potagerin tapaan joukossa kukkivat myös perennat ja kesäkukat. Mutta siitä toiste lisää.

Aikaiset tulppaanit odottavat kuihtumistaan kompostorin suojissa.

Carneval de Nice. Kullan valitsema upea lajike kukkii vielä.

Tulppaanit

Marraskuussa istutusvadeissa maahan kätketyt tulppaanin sipulit ilahduttavat onnistuneella kukinnallaan. Ensimmäinen kukka aukesi reilu viikko sitten ja nyt väriloisto on parhaimmillaan. Kaksi myöhäistä lajiketta ujostelee vielä, mutta eiköhän lämpö saa nuput lähipäivinä avautumaan.

Couleur Cardinal, Apricot Beauty ja Princess Irene

Negrita ja White Dream

Koska tulppaanit ovat kasvimaan kaunistuksena, edessä on sipuleiden siirto, jotta saadaan tilaa hyötykasveille. Taitaakin olla kasvatuksen haastavin osuus.

Huomioitavaa jalostettujen, suurikukkaisten tulppaanien istutuksessa (www.yhteishyva.fi)

• Tarhatulppaanin sipulin ravinteet riittävät vain ensimmäisen kasvukauden kukintaan. Tulppaanit lisääntyvät sivusipuleista, joiden muodostumiseen tarvitaan ravinteita. Tulppaani-istutusta on siis lannoitettava keväällä kasteluveteen sekoitettavalla seosravinteella tai maatuneella miedolla karjanlannalla.

• Nostetaan maasta kukinnan jälkeen 3–4 vuoden välein.

• Kun lehdet ovat lakastuneet, sipulien annetaan kuivahtaa.

• Ne säilytetään kesän yli kuivassa turpeessa ja istutetaan uudelleen maahan syksyllä.

• Hyvä sipuli on kiinteä ja kolhuton. 

• Jalostettu, suurikukkainen tulppaani ei kuitenkaan aina kasvata sivusipuleita ja sen kukinta loppuu. Siksi tulppaani-istutuksia uudistetaan ja uusia sipuleita istutetaan joka syksy.

Kevättä ilmassa

Vihdoinkin kevät. Hiihtokausi lopetettiin pitkäperjantaina, vaikka kelit pysyivät talvisina vielä pari viikkoa sen jälkeenkin. Kävi jo mielessä, oliko hiihdon heivaaminen kalenterista hätiköity päätös. Eipä kai. Aikansa kutakin. Nyt viimeistään olisi ollut pakko siirtyä sulan maan lajeihin.

Lapsena sitä aina malttamattomasti odotti kevään etenemistä ja hetkeä, jolloin sai luvan vaihtaa talvikengät lenkkareihin ja kaivaa polkupyörän vajasta. Nykyään malttamattomuus kohdistuu lähinnä pihaan. Lapioin tänään lumet lehtikompostorin ja kasvimaan päältä, jotta sulaminen ja kasvuunlähtö vauhdittuisi. Jännityksellä odotan, mitä syksyllä istutetuista tulppaaneista tulee.

Fasaani on pihan varhaiskevään väriläiskä.

Pihalla on muutamaan otteeseen vieraillut kaksi fasaanineitiä, ja sekös kukkofasaania kiinnostaa. Soidinväri on komea, mutta muut kosintaelkeet ovat vielä maltillisia.

Toivo keväästä

Aamupäivällä sain aikaiseksi istuttaa tulppaanit lauantaina haravoinnin jälkimainingeissa perattuun potageriin, josta pakkasen panemat kesäkukat, yrtit ja salaatit päätyivät lehtien kaveriksi kompostoriin. Leikkasin myös penkin perennat matalaksi, vaikka erään koulukunnan mukaan talventörröttäjäksi jätetyt kasvit selviävät talvesta parhaiten. Niin tai näin, perennat nousevat aina myöhään maasta ja siksi teki mieli aikaistaa keväistä silmäniloa.

Sipulit tilasin aikaa sitten Korpikankaalta, matalahkoja 35-45cm säänkestäviä perustulppaaneja aikaisesta kukinnasta myöhäiseen lukuisissa eri väreissä. Kultakin sai valita mieleisensä. Leikkasin lajikkeiden kuvat esitteestä ja liimasin puutarhakansioon, jotta keväällä muistan, mikä mikin on.

Kaivoin istutusvadit 12 sentin syvyyteen, asettelin sipulit paikalleen, peitin mullalla ja kastelin. Tuntui hassulta marraskuussa heilua vesikannun kanssa, mutta ajattelin noudattaa annettua ohjetta. Eipähän ole sitten jossiteltavaa, mikäli kevään väriloisto ei tyydytä. Mutta siihen asti eletään toivossa.

Pihasuunnitelmia

Kun pihassa hönkii syksyn tuuli, sitä jo mielessään alkaa suunnitella seuraavaa kasvukautta. Ainakin pari pensasta pitäisi siirtää väljemmille vesille ja miettiä ruukkutarhaan uudistuksia. Potageriin olen vuosi vuodelta tyytyväisempi. Pientä viilattavaa toki aina löytyy, tänä vuonna esimerkiksi tilli epäonnistui, joten sille on keksittävä parempi paikka penkissä, jossa perennat, kesäkukat ja hyötykasvit röyhivät iloisesti sikin sokin. Penkissä kasvaa nyt vadelma, peruna, avomaankurkku, kahta lajia lehtisalaattia, keräsalaattia, hernettä, pensaspapu, persilja, ruohosipuli, timjami, mäkimeirami, porkkanaa, punajuurta, kehäkukkaa, matalaa ja korkeaa auringonkukkaa, kesäkullero, kaksi punahattua ja neljä mirrinminttua. Sipulit ja maissit korjasin eilen talteen. Koska monitoimipenkki on keväällä väritön, tilasin tänään kasan tulppaanin sipuleita ja muutaman istutusvadin.

Sipulikukkien ikävä puoli on kukinnan jälkeen penkeissä törröttävät lehdet ja varret, joiden kuihtumista täytyy odottaa ennen kuin maahan voi istuttaa tai kylvää muuta. Istutusvati on ratkaisu pulmaan. Sipulit laitetaan vatiin ja vati kaivetaan maahan vaadittuun syvyyteen. Kun tulppaanien kukinta keväällä päättyy, vati nostetaan ylös ja siirretään syrjäiseen paikkaan. Vihreän lakastuttua sipulit otetaan talteen ja istutetaan taas syksyn tullen vadissa maahan. Ja kierto jatkuu. Vaatii hieman vaivannäköä, mutta toimiessaan näppärä keksintö.

Pihaluontoa

Kun eilen iltayhdentoista jälkeen huhuilin kissoja sisälle, näin siilin tepastelevan ruohikolla. Täytyihän tuosta elävästä muinaisjäänteestä valokuva ottaa. Piikkipallo ei erityisemmin innostunut tuttavuuden tekemisestä, vaan vetäytyi tuhahdellen suurten kuusten alle. Menin perässä, nappasin kuvan ja kyselin kuulumiset. 

Hyvin tuntui siilineidillä menevän (sukupuolen päättelin pienehköstä koosta), oli selvinnyt talvesta ja liikenteestä, ja ruokaakin riitti kastematojen muodossa. Siili sinnittelee Suomessa elinalueensa äärirajoilla ja jopa puolet yksilöistä voi menehtyä talvella. Täytyykin pyytää kultaa nikkaroimaan pallerolle suojaava talvipesä. Erikoisuuksista lepakonpönttö jo on.

Siilin pesälaatikko. Suomen luonnonsuojeluliiton ohje.

Pihassa kasvu on lähes pysähtynyt viileän sään vuoksi. Vettä kyllä riittää, mutta lämpöä kaivataan kipeästi. Taimena ostetut yrtit antavat satoa ja tomaatti on jaksanut kehittää raakileet, mutta muuten on kituliasta, edes salaatti ei ole kasvanut syömämittaan.

Pakastin alkaa olla tyhjä viime kesän sadosta, mehua ja sosekeittoa vielä löytyy, joten kovasti jo sormet syyhyävät marjametsiin. Metsäntutkimuslaitos ennustaa hyvää mustikkasatoa, koska kevään kukinta oli runsas ja pölyttäjiäkin kiitettävästi liikkeellä. Kun vielä metsän kosteuden uskotaan suojelleen pahimmilta hallaöiltä, marjoja luulisi tulevan, vaikka ennustehan tuo vasta on, viikon parin hellejakso kypsymisvaiheessa voi romahduttaa sadon. Poimimaan pääsee heinäkuun puolen välin jälkeen.

Uusi ilme

Pihaa koristi eilen lukuisa joukko epämääräisiä multaröykkiöitä. Myyräntyötä? Ei vaan jyrsittyjä kantoja. Kahdenkymmenen puuvanhuksen kaatotuomio pantiin toissa viikolla täytäntöön. Puu- ja pihapalvelu Tikan näpsäkät naiset kaatoivat rumilukset muutamassa tunnissa, pätkivät rungot ja asettivat oksat siististi kasoihin. Alkuviikosta kuormuriurakoitsija kärräsi puuaineksen jatkojalostukseen ja kantojyrsijä saattoi aloittaa urakkansa. Jälkimmäinen toimi oli kokonaistarjouksen kallein osuus, mutta oli kyllä hintansa väärti. Puut ovat enää muisto vain. Tasoittelun ja haravoinnin jälkeen piha on siisti, avara ja valoisa. Oli vähän meininki istuttaa simpsakoita pylväshaapoja tilalle, mutta katsotaan nyt laitetaanko mitään, uusi ilme on mukava ja olemassaolevat koivut antavat riittävän näkösuojan.

Samaan syssyyn tuli saatettua kylvöt ja istutukset päätökseen. Kasvimaalta uupui herne ja pensaspapu, jotka saivat seurakseen matalaa ja korkeaa auringonkukkaa ja viisi komeaa maissin tainta. Hieman huonosti ovat aikaisemmin kylvetyt juurekset ja salaatit itäneet, mutta kaipa nuo vielä innostuvat. Ruukkuihin istutin yrttejä, tomaatteja ja chiliä, laatikoihin kesäkurpitsaa ja avomaankurkkua, pieneen kasvihuoneeseen kurkkuja, tomaatteja ja yhden paprikan. Sitten vain odottamaan suotuisia ilmoja ja satoa.

Pihan puita

Joustava trikoomatonkude käy moneksi. Siitä on punottu avaimenperiä ja maskotteja, on virkattu mattoja, on sidottu pussin suuta ja kuormaa, on käytetty vyönä ja pakettinaruna. Tänään 21 ränsistynyttä pihapuuta sai kudetta uumalleen. Urakkatarjous puunkaadosta ja kantojen jyrsinnästä on saatu ja periaatteessa hyväksytty, nyt tarvitaan enää lupa kaupungilta. Komitea haluaa käydä paikan päällä arvioimassa tilanteen, siksi merkkinarut. Hopeapajujen poiston luulisi olevan maisemalle eduksi. Vieressä kulkee pyörätie, joka on aina syksyisin niljaisten lehtien peitossa, puhumattakaan, että lahot puut ovat tuulella arvaamattomia. Tähän asti valtavia oksia on repeytynyt vain pihan puolelle eikä viattomien ohikulkijoiden niskaan.

Muun muassa tämä ryteikkö saa häipyä. Koivu jää, koska se arboristin mukaan on vielä nuori ja siten suoristaa itse itsensä, kunhan pääsee pajujen ja vaahteran puristuksesta. Samoin käynee muutamalle vinoon kasvaneelle herukkapensaalle. Kuva on otettu kolme viikkoa sitten ja siksi talvinen.

Takapakki

Voiko huhtikuun alussa puhua takatalvesta? Eipä kai. Jonain vuonna on vielä hiihdetty tähän aikaan. Aikamoinen takapakki keväälle kuitenkin. Kun piha ei työllistä vielä pitkään aikaan, mitä nyt lumitöitä taas, on hyvää aikaa vaikuttaa verkossa. Eilen annoin Biolanille palautetta ja samaan syssyyn lähetin samaisen mielipiteeni Kuluttajavirastolle.

Biolan on alkanut mainostaa multiaan ja lannoitteitaan luomuna. Mainoksissa, verkkosivuilla ja pakkauksissa esiintyvä pyöreä merkki, joka ei ole virallinen luomumerkki, johtaa kuluttajan helposti harhaan. Luonnollinen tai eloperäinen olisi parempi ilmaisu, mitä yritys kai luomullaan tarkoittaakin.

Olkoon mullassa, mutta luomumerkki on lätkäisty myös kanankakka-merilevälannoitteeseen. Broilerin tehotuotannon kylkiäisenä saatu lannoite on kaukana luomusta ja luonnollisesta. Pieni eläinaktivismi tässä yhteydessä sallittakoon. Olen käyttänyt Biolanin tuotteita vuosia ja tulen jatkossakin käyttämään. Avainlippu painaa vaakakupissa enemmän kuin harmaa markkinointikikka.

Lintuja käy sääliksi. Pihapiirissä on muuttajista keikutellut jo peippopari, mustarastaskolmikko ja parvi vihervarpusia. Lintulaudalla käy ahkera kuhina, kun tutut talvilinnut ja uudet tulokkaat napsivat siemeniä henkensä pitimiksi. Mustarastas löysi vatsantäytettä talipallosta.

Puoliksi tehty

Kesäaika ja kesämieli. Pitkin pöytiä ja lattioita lojuu selailun jäljiltä vanhoja puutarhalehtiä, keittiön ikkunalla vihertää ohra, herne ja vihanneskrassi eli kovin vahvana soi jo pihan kutsu. Siemenvarastot on pengottu, perennat tilattu ja tarjouspyyntö puunkaatourakasta laitettu eteenpäin. Viikonloppuna lapioin lumet lehtikompostorin ja kasvimaan päältä, ensimmäisen taakkaa kun lisää ulkorakennuksen katolta putoava lumi, jälkimmäisen lumitöiden aikaansaamat vallit. Ajattelin, että mitä pikemmin maa on paljas, sitä pikemmin pääsee kuopsuttelemaan. Lunta on pihassa vielä aika tavalla.

Vuosien saatossa minulle on tullut puutarhalehdistä Viherpiha ja Kotipuutarha. Ovat hyviä lehtiä kumpainenkin, niin hyviä, että kun säästää pari vuosikertaa, ei lehteä tarvitse enää tilata. Perusasiat pysyvät muuttumattomina vuodenkierrosta toiseen. Tietysti pihalla on trendinsä ja uusia lajikkeita tulee joka vuosi niin hyötytarhaan kuin kukkapenkkeihin, mutta olen sen verran tylsä ihminen, että suosin vain tuttua ja hyväksi havaittua. Puunkaatomeininki on siihen nähden aika radikaali juttu.

Näin keväisin ympäri maata järjestetään lukuisia puutarhamessuja. Olen kerran ollut, mutta en kokenut saavani vastinetta rahalle. Nähtävää toki oli, mutta mieluummin kiertelen kaikessa rauhassa vaikkapa paikallisessa puutarhamyymälässä tai selailen kotona alan kirjallisuutta kuin ryysin hälyssä.

Seuraava pihapuuha lienee ruukkunarsissien asettelu ikkunoille.

Syystöitä

Nyt saa talvi tulla, kun suurin osa pihasta on haravoitu. Muutamat sinnikkäät puissa killuvat lehdet jätetään suosiolla kevääseen. Huomenna siistitään vielä pari kapeaa kaistaletta mäntyjen ja kirsikkapuun katveesta - enempää lehtiä ei kompostikehikkoon mahtuisikaan - ja valmiin mullan levitystä kasvimaille. Multatehdas toimii hienosti. Viime syksyn lehtiröykkiö on maatunut ja tiivistynyt muutamaan kymmeneen senttiin kaksiosaisen kompostorin toiseen kehikkoon. Uskomatonta. Maatunut aines on melko krouvia, mutta käy jo katteeksi ja siilaamalla jalostuu supermullaksi, lehtimullan kun sanotaan olevan koostumukseltaan mitä parhainta.

Toimivasta lehtien kiertokulusta viis, viidenkymmenen elinvuotensa aikana ränstynyt hopeapajuaidanne, vaikka se toimiikin oivana näköesteenä maantielle, on saanut meiltä kaatotuomion, samoin muutama yksittäinen puu. Hopeapaju ei ole lämpöarvoltaan kummoinenkaan, joten moista roskapuuta ei viitsi jättää nurkkiin edes poltettavaksi. Onneksi on täydenpalvelun yrittäjiä, jotka kaatavat rumilukset vievät kaiken mennessään, jyrsivät kannot ja tarvittaessa istuttavat uudet puut tilalle. Tämä siis suunnitelmissa keväällä. Voi maksaa maltaita, mutta miksei sitä ammattitaidosta ja homman helppoudesta maksaisi, varsinkin kun haasteita riittää niin tien, rakennusten kuin linjojenkin läheisyydestä. Täytyy pistää tarjouspyynnöt menemään.

Pelargonien hehkuva syysväri on taannut niille pitkän elämän. Muilla ikkunoilla kukkivat jo callunat.

Pyhänä pihalla

Tuulessa on jo syksyn vire ja keltaisia lehtiä kukkii nurmella muistuttamassa vuodenkierrosta, väistämättömästä tosiasiasta, joka kesän lopulla soittaa mieliä perin alavireisesti. Me yritimme etsiä syksyn iloisempaa säveltä sadonkorjuusta. Herukkapensaat poimittiin tyhjäksi, kun varjossa kasvaneidenkin tertut olivat kypsyneet mehukkaiksi. Viimeisensä antoivat myös herne ja sipuli. Maissi ja kesäkurpitsat tuottavat vielä, vaikka suurin osa sadosta otettiin jatkojalostukseen.

Päivälliseksi syötiin ämpärillinen perunaa. Kesän kokeiluna oli nimittäin perunan ruukkuviljely ja ruukuksi valikoitui talven jäälyhtytehtailussa pohjastaan haljennut 10 litran muoviämpäri. Kiviä salaojaksi, pala vanhaa pyyhettä suodatinkankaaksi, kerros turvemultaa ja mukula. Ämpäriä täytettiin mullalla perunan kasvaessa. Sen verran runsas ja laadukas oli sato, että ensi vuonna uudestaan. Sitä paitsi koska ämpäri mahdollistaa myös sisäviljelyn, sadon voi halutessaan aikaistaa vaikka juhannukseksi.


Perhosten ja mesipistiäisten iloksi potagerissa kasvaa kolme auringonhattua, joista ainakin punahattu on perhosten mieleen. Yllä työn lomassa kuvattu amiraali, alla nokkosperhonen.

Valmista on

Aamulla olo oli kuin jyrän alle jääneellä jäniksellä, lihakset olivat kipeät ja päätä kivisti. Tuskin edes iltavenyttely olisi vaivaa vähentänyt, koska jäykkyys johtui mitä todennäköisimmin liiasta venymisestä, kuten painavien laattojen kanssa pyllistellessä vääjäämättä käy. Mutta niin vain raihnainenkin kroppa vetreytyi työn alettua ja laatoituksen viimeinen kivi asettui iltapäivällä paikalleen. Pieni kasa laattakiviä jäi yli ja ne löytävät myöhemmin paikkansa toisaalta. Päätimme säästää aikaa ja rahaa, ja saumasimme laatat kivituhkan sijasta tähteeksi jääneellä asennushiekalla, vaikka tuo väriltään poikkeaakin oriveden liuskeesta. Pianhan sammal ja rikkaruohot kuitenkin värjäävät saumat uudestaan.

Sauna maistui urakan päälle. Kivipöly oli ujuttautunut vaatteiden läpi iholle ja sitä sai hangata toden teolla irti. Harmaan kerroksen alta paljastui aika joukko kivien kulmista syntyneitä pieniä mustelmia. Koivet ovat nyt kuin Peppi Pitkätossun hevosella. Eilen urakasta väsyneenä iltasyömiseksi haettiin Hesburgerin energiapitoisin mättö, vaan tänään juhlan kunniaksi päädyttiin kotiruokaan. Kulta teki fetasalaatin ja yhdessä urakoitiin valkosipuliperunat, aterian kruunasi pohjoisen mustaherukkaviini.

Kivitöitä

Liuskekiviröykkiöt ovat odottaneet jo kaksi kuukautta hetkeään ja tänään tuo hetki koitti. Jätettiin urakka tarkoituksella loman loppuun, jotta saatiin käyttöön kokonaisia päiviä, nimittäin kivi silloin toinen tällöin periaatteella ei pihaa rakenneta. Homma oli mukavan fyysistä ja aivoillekin riitti askaretta epäsäännöllisen muotoisia kiviä asetellessa. Huomenna on edessä lähes saman verran neliöitä, mutta sujunee rutiinilla. Sitten saumaus kivituhkalla ja pihakiveys on valmis. Tosin iloitsemme työmme jäljestä jo nyt.


Vielä kuva odotetusta kesävieraasta, joka viime viikolla piipersi pihallamme. Siilejä ei ole vuosiin näkynyt, joten yllätys oli melkoinen. Tervetuloa toistekin!