Perjantaina töiden jälkeen ostin itselleni orkidean, en palkkioksi työviikosta, vaan motivaattoriksi lauantain siivouspäivään, kyseinen toimi kun on viime aikoina jäänyt lähes poikkeuksetta satunnaisen imuroinnin asteelle. No, toimiko kukka? Loistavasti. Tiesin, että kulta on koko päivän harrastusriennoissa, joten oli aikaa siivota pitkän kaavan mukaan. Yhdessäkin on kiva siivota, ei siinä mitään, mutta yksin puurtaessa voi samalla järjestellä myös pääkoppansa asioita. Niin ja tietysti hyvä levy soimaan antamaan lisäpuhtia.
Kun siivottavaa on
kolmessa kerroksessa, vuosien saatossa on tullut kokeiltua jos jonkinlaista strategiaa,
joista kerros kerrallaan on osoittautunut parhaaksi. Periaate pitää
mielenkiinnon yllä, koska valmista syntyy ja hätätilassa eli lorvikatarrin
yllättäessä voi viimeisen kerroksen jättää seuraavaan päivään. Eilen aloitin
alhaalta. Kun sitten koitti yläkerran vuoro, kissat nukkuivat makuuhuoneessa niin
autuaana, etten tohtinut häiritä imurilla. Pitäisinkö paussin vai
keksisinkö muuta tähdellistä? Kauaa ei tarvinnut miettiä. Ennusteet tulevista pakkaspäivistä
innostivat ikkunanpesuun. Hämärä keskeytti työn ja yläkerran siivous ikkunoineen
jäi sunnuntaille.
Lauantai-illan ratoksi väsäsin vielä joulukortteja. Materiaalit hankin yleensä tammikuun aleista puoleen hintaan, jotta myyntikate olisi mahdollisimman hyvä, kortit nimittäin tulevat seurakunnan myyjäisiin. Hassua, että omat joulukortit ostan aina kaupasta. Ostokortit kirjoitettiin perjantaina valmiiksi, ajoissa siis, ja huomenna aion mennä jouluostoksille Tampereelle. Kun työmaan joulunalusmylly alkaa adventtina pyöriä, se on sellaista menoa, että muu touhu jää kakkoseksi. Siksi tänä vuonna päätettiin viettää joulu mahdollisimman vähin ponnisteluin, mikäli hiihtoa ei sellaiseksi lasketa.