Joulu tulla jolkottaa

Perjantaina töiden jälkeen ostin itselleni orkidean, en palkkioksi työviikosta, vaan motivaattoriksi lauantain siivouspäivään, kyseinen toimi kun on viime aikoina jäänyt lähes poikkeuksetta satunnaisen imuroinnin asteelle. No, toimiko kukka? Loistavasti. Tiesin, että kulta on koko päivän harrastusriennoissa, joten oli aikaa siivota pitkän kaavan mukaan. Yhdessäkin on kiva siivota, ei siinä mitään, mutta yksin puurtaessa voi samalla järjestellä myös pääkoppansa asioita. Niin ja tietysti hyvä levy soimaan antamaan lisäpuhtia.

Kun siivottavaa on kolmessa kerroksessa, vuosien saatossa on tullut kokeiltua jos jonkinlaista strategiaa, joista kerros kerrallaan on osoittautunut parhaaksi. Periaate pitää mielenkiinnon yllä, koska valmista syntyy ja hätätilassa eli lorvikatarrin yllättäessä voi viimeisen kerroksen jättää seuraavaan päivään. Eilen aloitin alhaalta. Kun sitten koitti yläkerran vuoro, kissat nukkuivat makuuhuoneessa niin autuaana, etten tohtinut häiritä imurilla. Pitäisinkö paussin vai keksisinkö muuta tähdellistä? Kauaa ei tarvinnut miettiä. Ennusteet tulevista pakkaspäivistä innostivat ikkunanpesuun. Hämärä keskeytti työn ja yläkerran siivous ikkunoineen jäi sunnuntaille.

Lauantai-illan ratoksi väsäsin vielä joulukortteja. Materiaalit hankin yleensä tammikuun aleista puoleen hintaan, jotta myyntikate olisi mahdollisimman hyvä, kortit nimittäin tulevat seurakunnan myyjäisiin. Hassua, että omat joulukortit ostan aina kaupasta. Ostokortit kirjoitettiin perjantaina valmiiksi, ajoissa siis, ja huomenna aion mennä jouluostoksille Tampereelle. Kun työmaan joulunalusmylly alkaa adventtina pyöriä, se on sellaista menoa, että muu touhu jää kakkoseksi. Siksi tänä vuonna päätettiin viettää joulu mahdollisimman vähin ponnisteluin, mikäli hiihtoa ei sellaiseksi lasketa.

Ilmastonmuutos

Herätyskello soi. Aamu valuu tajuntaan ja ajatus hapuilee tietoa viikonpäivästä. Yleensä sitä havahtuu pettymykseen tyyliin ”vasta keskiviikko”, mutta eilenpä yllätyin iloisesti, kun torstain sijasta tajusin herääväni perjantaihin. Ehkä lukuisat iltatyöt sekoittivat sisäisen kellon ja viikko kului nopeammin kuin tavallisesti. Perjantai lienee päivistä odotetuin, vapaiden aatto, työpäivä, jota kepeyttää tietoisuus viikonlopun alkamisesta, päivä, jolloin maanantai on valovuosien päässä.

Ryhmä esikoululaisia kävi tutustumassa seurakunnan toimintaan. Me palkkalistoilla olevat kerroimme työaloistamme ja -ajoistamme. Siitä tulikin yhteiseksi puheenaiheeksi kivoin viikonpäivä. Maanantai ei saanut kannatusta, mutta jo tiistaille löytyi tykkääjänsä samoin muille päiville, toki niin, että viittaajien määrä kasvoi loppuviikkoa kohti. Kun lapsilta kysyttiin, miksi tiistai tai torstai on kiva, vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä, oli kerhoa, kirjastoa ja muuta mukavaa eli yksi kiva asia teki koko päivästä kivan ja odottamisen arvoisen. Ei Jeesus turhaan nostanut lasta esimerkin asemaan. Moisessa asenteessa olisi opittavaa. Aikuisiällä yksikin ikävä asia, mennyt tai tuleva, tuntuu värittävän koko päivän. Pitäisi varmaan aloittaa kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen ja joka päivä, jos ei kirjata, niin ainakin mielessään miettiä yhdestä viiteen asiaa, joista on kiitollinen. Ilmastonmuutosta asenteisiin.

Tämän päivän ilonaihe oli syystöiden loppuun saattaminen. Haravointi sujui savimaalla joutuisasti, koska maan pinta oli jäässä ja lehdet rapsakoita. Kompostorin tyhjennys teki tilaa talven talousjätteille ja samalla saatiin maanparannusainetta pensaille. Lauha syksy sopii hyvin kotipuutarhurille, kaiken saa ajoissa valmiiksi ja talvi voi tulla, milloin tahtoo.  

Toivo keväästä

Aamupäivällä sain aikaiseksi istuttaa tulppaanit lauantaina haravoinnin jälkimainingeissa perattuun potageriin, josta pakkasen panemat kesäkukat, yrtit ja salaatit päätyivät lehtien kaveriksi kompostoriin. Leikkasin myös penkin perennat matalaksi, vaikka erään koulukunnan mukaan talventörröttäjäksi jätetyt kasvit selviävät talvesta parhaiten. Niin tai näin, perennat nousevat aina myöhään maasta ja siksi teki mieli aikaistaa keväistä silmäniloa.

Sipulit tilasin aikaa sitten Korpikankaalta, matalahkoja 35-45cm säänkestäviä perustulppaaneja aikaisesta kukinnasta myöhäiseen lukuisissa eri väreissä. Kultakin sai valita mieleisensä. Leikkasin lajikkeiden kuvat esitteestä ja liimasin puutarhakansioon, jotta keväällä muistan, mikä mikin on.

Kaivoin istutusvadit 12 sentin syvyyteen, asettelin sipulit paikalleen, peitin mullalla ja kastelin. Tuntui hassulta marraskuussa heilua vesikannun kanssa, mutta ajattelin noudattaa annettua ohjetta. Eipähän ole sitten jossiteltavaa, mikäli kevään väriloisto ei tyydytä. Mutta siihen asti eletään toivossa.