24. kesäkuuta 2014

Metsä hoitaa

Metsän kutsu soi niin voimakkaana, että eilen sateesta välittämättä suuntasin kulkuni Kirveslammin Natura-suojelualeelle Viialan ja Vesilahden rajalle. Kaivoin paikallislehdestä leikkaamani ajo-ohjeen esiin, puin sadevaatteet ylleni ja lähdin kohti "satumetsää". Parinkymmenen minuutin automatkan jälkeen samoilin pari tuntia metsässä, ensin merkittyjä ulkoilureittejä pitkin sitten kartan ja kompassin turvin omia polkuja tallaten.

Kirveslammin ydinosa on hienoa vanhaa metsää, jossa lukuisat lahopuut luovat mainiot elinolosuhteet rikkaalle eliöstölle aina liito-oravasta lähtien. Monipuolinen on itse aluekin, aarniometsän lisäksi löytyy lehtomaisia osia, soita, kallioita ja kuivaa kangasmetsää. Minua sykähdyttivät eritoten kuusivoittoisen metsän vanhat haapayksilöt.

"Tuoksut vanamon...
...ja varjot veen."
Haapa taimena...

...ja elämää nähneenä vanhuksena.

22. kesäkuuta 2014

Kesä koettelee

En ole koskaan ollut mikään kesäihminen. Toki nautin vehreydestä ja kukkaloistosta, mutta lämpö ja valoisuus alkaa yleensä pidemmän päälle käydä hermoille. Viime päivinä tuota ongelmaa ei ole ollut, koska sää on ollut lähes syksyinen. Mikä mainio syy kääriytyä vilttiin, tehdä ristikoita ja notkua netissä. Kolmeen päivään en ole pistänyt nokkaani ulos. Olo on kieltämättä nuutunut ja saamattomuus soimaa, mutta silti mikään ryhtiliike ei innosta. Tai innostaa yksi. Vaikka kesäkuun liikunnat tuli talsittua Tuusulassa alkukuusta ja luontoa ihmeteltyä kukkaretkellä viikko sitten, metsän kutsu soi vahvana, suunnaksi voisi ottaa vaikka Seitsemisen.

Metsässä samoilu vaikuttaa myönteisesti elintoimintoihin: verenpaine laskee ja lihasjännitys vähenee. Koska luonto vie huomion pois suorittamisesta, stressihormonin eritys vähenee, ihminen rauhoittuu ja rentoutuu. Myös luonnon yksityiskohtien havainnointi antaa mielihyvää. Metsä­retken jälkeen kyky selviytyä arjen haasteista paranee. 


Suopursu kukkii.

2. kesäkuuta 2014

Sulle ja mulle

Kuinka sattuikin, että puolisoni tarvitsee uuden akkuporakoneen juuri, kun minä poden saumurikuumetta. Ei, tämä ei ole mitään tasa-arvonapinaa miesten ja naisten töistä, ei tahtojen taistelua hankintojen tärkeysjärjestyksestä, vaan kiintoisa huomio mielen liikkeistä. Se, että kulta tarvitsee porakoneen, tekee minun hankintani jollain oudolla tavalla oikeutetuksi ja toisin päin. Kaupoille voi mennä hyvillä mielin, kun tietää, että toinenkin saa haluamansa. Viime päivät olemme suorastaan yllyttäneet toisiamme ostoksille.

Pari viikkoa sitten innostuin ompelemaan itselleni vaatteita, mitä ei ole tapahtunut opiskeluaikojen jälkeen. Pellavatunikan ompelu sujui vielä hyvin, mutta trikoovaatteiden loputtoman pitkältä tuntuvia saumoja huolitellessa tuskastuin ja aloin haikailla saumurin perään. Ja tässä sitä ollaan, viikonloppuna tutkin saumauskonetarjontaa netissä, nyt lähden Tampereelle erikoisliikkeisiin.