Takapakki

Voiko huhtikuun alussa puhua takatalvesta? Eipä kai. Jonain vuonna on vielä hiihdetty tähän aikaan. Aikamoinen takapakki keväälle kuitenkin. Kun piha ei työllistä vielä pitkään aikaan, mitä nyt lumitöitä taas, on hyvää aikaa vaikuttaa verkossa. Eilen annoin Biolanille palautetta ja samaan syssyyn lähetin samaisen mielipiteeni Kuluttajavirastolle.

Biolan on alkanut mainostaa multiaan ja lannoitteitaan luomuna. Mainoksissa, verkkosivuilla ja pakkauksissa esiintyvä pyöreä merkki, joka ei ole virallinen luomumerkki, johtaa kuluttajan helposti harhaan. Luonnollinen tai eloperäinen olisi parempi ilmaisu, mitä yritys kai luomullaan tarkoittaakin.

Olkoon mullassa, mutta luomumerkki on lätkäisty myös kanankakka-merilevälannoitteeseen. Broilerin tehotuotannon kylkiäisenä saatu lannoite on kaukana luomusta ja luonnollisesta. Pieni eläinaktivismi tässä yhteydessä sallittakoon. Olen käyttänyt Biolanin tuotteita vuosia ja tulen jatkossakin käyttämään. Avainlippu painaa vaakakupissa enemmän kuin harmaa markkinointikikka.

Lintuja käy sääliksi. Pihapiirissä on muuttajista keikutellut jo peippopari, mustarastaskolmikko ja parvi vihervarpusia. Lintulaudalla käy ahkera kuhina, kun tutut talvilinnut ja uudet tulokkaat napsivat siemeniä henkensä pitimiksi. Mustarastas löysi vatsantäytettä talipallosta.

Nuukuusviikko

Piti niin antaumuksella viettää kestävään kulutukseen tähtäävää nuukuusviikkoa, mutta plörinäksi meni. Alkuviikosta oli jalo aikomus pyöräillä töihin, vaan minkäs toipilaana teit. Nyt kun olo on jotakuinkin normaali, on retkipäivää ja kokouksia ympäriinsä eikä työmatkapyöräilyä voi harkitakaan. Mutta jos edes kimppakyydin saisi nuukailuviikon hengessä aikaiseksi.

Nuukuusviikko on jokavuotinen huhti-toukokuulle sijoittuva järkevän kulutuksen teemaviikko, jota koordinoi Kierrätysliike. Viikolle valitaan aina teema, joka tänä keväänä peräänkuuluttaa kestäviä tapahtumia ja kestävää järjestötoimintaa. Oli parrasvaloihin nostettu asia mikä tahansa, tavoitteena on edistää luonnonvarojen säästäväistä käyttöä ja jätteiden synnyn ehkäisyä.

Kuulun muutamaan järjestöön, joista suurin osa jo sinällään sitoutuu luontoarvoihin ja ekoiluun. Kuten syntitesti taannoin paljasti, olen hengeltäni veltto, enkä tee numeroa tärkeäksi kokemistani asioista, paitsi täällä blogissa, eli keskityn pitämään oman tontin puhtaana ja annan muiden elää omalla tavallaan. Siis tämä kulunut juttu, että teot puhukoot puolestaan.

Ruokakaupassa:

Suosin lähellä tuotettua kotimaista ja luonnonmukaista sesongin mukaan. Tässä on vielä kirittävää. Talvisin meillä nimittäin syödään kasvihuonetomaattia ja -kurkkua hyvällä ruokahalulla ja herkutellaan etelän luomuhedelmillä, vaikka pakastimesta löytyisi itsepoimittuja kotimaisia marjoja.

Vältän turhia pakkauksia ja teollista ruokaa. Kartan muovia mahdollisuuksien mukaan. Kauppaan otan mukaan korin ja/tai kangaskassin. Elintarvikepakkauksista suosin lasia, paperia ja kartonkia. Olen ommellut ohuesta valoverhokankaasta pestävät kestohedelmäpussit, joista hintatarra lähtee helposti irti, pusseilla tosin on paha tapa kauppaan lähtiessä unohtua kotiin. Pyrin kokkailemaan puhtaista perusraaka-aineista.

Ostan reilun kaupan tuotteita. Tämä nyt oli vähän turha veto, nimittäin kotimainen ja etenkin kotimainen luomu ajaa aina reilun ohi. Mutta sanotaanko, että lahjoissa ja viemisissä suosin.


Jenni Valon, Tytti Halosen ja Anu Toivolan suunnittelema vastamainos, joka voitti vuoden 2009 Mainoskupla-kisan avoimen sarjan, osuu ytimeen.

Laatikko saapuu

Luomulaatikon täkäläisenä noutopisteenä toimii teollisuusalueella sijaitseva luontaishoitoja ja -tuotteita myyvä yritys. Kun käännyin kuoppaiselle tielle ja ajelin ohi epämääräisten teollisuuspihojen, mielessä häivähti epäilys. Kaiken ryönän keskeltä löytyi kuitenkin siisti piha ja rakennus, jossa luomulootat odottivat noutajiaan. Oli muutama muukin osannut hyödyntää palvelua, vaikka kyseessä oli ensimmäinen kerta näillä nurkilla. Nouto ei maksa mitään eli firma tuo lastin "ilmaiseksi" noutopisteeseen. Pitkässä juoksussa näkyy tietysti tuotteiden hinnassa.

Loota on näpsäkän kokoinen ja jatkossa sen kuljettaa kotiin vaikka pyörän päällä. Ja tuotteet ovat ensiluokkaisia ja ilman turhaa pakkaamista. Hedelmät pyörivät vapaasti laatikon pohjalla, vain sottaavat multaporkkanat oli kääräisty muoviin ja sipulit sujautettu paperipussiin.

Tilaaminen oli helppoa ja maksukin hoitui kätevästi verkkopankissa. Ainoastaan tilaussivuilla esiintyvät ”tuotetta jäljellä” tai ”tuote loppu” liikennevalot hämäsivät ensikertalaista tai siis se, ettei kaikissa tuotteissa tuota merkintää ollut. Kaikkia saattoi silti tilata, paitsi loppuneita, ja saapuivatkin. Myös noutopaikan valinnan jälkeen näyttöön ilmestynyt toimitusosoitteena oma kotiosoite häiritsi, vaikka moisesta epäjohdonmukaisuudesta varoitettiin ja käskettiin olla välittämättä. Muuten kyllä asiallinen verkkokauppa, joskaan ei ulkoasultaan kovin myyvä. Mutta luomu se tärkein pointti onkin.

Mehukkaissa appelsiineissa maistuu etelän aurinko, kuori ei haise pistävälle eikä jätä sormiin vahapintaista kalvoa. Muut herkut vielä odottavat hetkeään. Sitruunat päätyvät aikanaan vappusimaan ja kiivit vaativat hieman kypsymistä ennen maistelua. Porkkanat ja sipulit testataan ruoanvalmistuksessa kunhan keretään.

Luomulaatikko

On se kaupankäynti helppoa nykyään, tilasin juuri viisi kiloa luomuvihanneksia ja -hedelmiä tamperelaisesta verkkokaupasta. Luomulaatikon johtoajatuksena on tarjota lähellä kasvanutta luonnonmukaista ruokaa suoraan kotiovelle (Tampereella) tai noutopisteisiin (lähikunnissa) aina kun se vain on mahdollista. Hedelmät nyt harvoin ovat lähiruokaa paitsi tietysti syksyn omenat ja luumut, mutta kaukaa tulleesta luomustakin asiakkaalle kerrotaan alkuperä viljelijän tarkkuudella. Näille kulmille ruokatoimitus rantautuu kerran kahdessa viikossa. Tilaus tuli tehtyä optimaaliseen aikaan, sillä rehut ovat jo keskiviikkona noudettavissa paikallisesta terveyskaupasta. Jännä nähdä millainen satsi tulee, että onko moittimista laadussa tahi muoviinpakkaamisessa, kuten markettien luomuhyllyllä niin usein.


Kuva: Luomulaatikko

Kirjan viemää

Vuoden alusta kotikaupunki laajeni hotkaisemalla aimo alan maalaismaisemaa. Maaseudulla pelätään nyt palvelujen puolesta eikä syyttä, yksi kyläkoulu on jo päätetty lakkauttaa ja mitä vielä lakkautetaan, kun aika ehtii. ”Vievät kirjatkin” ajattelin itseäni soimaten, kun asioin alueen kirjastossa. Sivukirjastossa kirjoilla on hitaampi kierto ja siten suosikitkin ovat jonottamatta lainattavissa. Hyödynsin edun työmatkalla, joskin hieman huonolla omallatunnolla. No, olin ainakin lisäämässä toimipisteen asiakasmäärää, jos se joskus palvelun säilymisen vaakakupissa painaa. Mitään lakkauttamisuhkaa ei ole, mutta etuja on jo kavennettu mm. elokuvien laina-aikoja yhdenmukaisuuden nimissä lyhentämällä.

Mutta nyt siis lukutyön alla Michael Pollanin Oikean ruoan puolesta, heppu ja kirja, joista syksyllä kirjoitin. Sen verran on pätevää tekstiä, että päätin hankkia ravintokäsikirjaksi myös omaan hyllyyn. Tilasin alesta ja tänään tuli ilmoitus, että paketti on jo matkalla. Muitakin hankintoja Pollanin kirja aiheuttanee, nimittäin luomu-herätys on melkoinen. Mikäs siinä kunhan ei totalitarismiksi ärhäköidy. Olen etsiskellyt lähiseudulta luomutuottajia ja luomuruokapiiriä, mutta vielä ei ole tärpännyt. Sen sijaan eilen löytyi vallan mainio verkkokauppa GreenStreet, josta sieltäkin pian paketti saapuu.
Kuva: Atena Kustannus

Luomuu

Meillä harrasteviljellään luomuna. Komposti, kanankakka ja ruohosilppu ovat ainoat lannoitteet, joita käytetään, ja tuholaiset torjutaan joko nyppimällä tai mäntysuopaliuoksella. Tänään oli aika aloittaa sadonkorjuu. Porkkanoiden tuoksu toi mieleen lapsuuden syksyt, jolloin mökillä kasvoi aareittain roskuteltavaa. Vanajaveden rannalla multa oli muhevaa ja porkkanat pitkiä ja kauniita. Sato myytiin kauppoihin ja paikalliselle elintarviketehtaalle Vähittäiskaupan teollisuudelle, jota kotoisasti veekooteeksi kutsuttiin. Porkkanaa meni saaveittain myös sukulaisille ja eläinten rehuksi. Meillä multasormeillaan minimalistiseen malliin, tavoitteena joulun rosollijuurekset ja vähän naposteltavaa.

Kasvimaan lisäksi luomu on valttia myös ostoskorissamme. Ehdottomia luomuvalintoja ovat kananmunat, tomaattimurska ja kasvisliemikuutiot. Pelkkä ajatus tavallisiin liemikuutioihin tai tomaattimurskaan tiivistyneistä myrkyistä karmii. Kana puolestaan on sen verran sympaattinen otus, että mieluusti suon sille häkkikanalavankeuden sijasta tilaa kuopsutella ja elää lajinomaista elämää. Joskus hamassa nuoruudessa tuli kuuluttua Animaliaankin ja repussa keikkui ”ei turkiksille” ja muut eläinten oikeuksia peräänkuuluttavat pinssit. Nykyään kuulun maltillisesti enää Luonnonsuojeluliittoon ja Ikimetsän ystäviin. Myös Vihreälanka postiluukusta kolahtaa.

Mutta luomusta piti puhumani. Ostoskoriin päätyy luomuna myös maito, tee ja kaakao sekä tuontihedelmät. Joskus pimeään aikaan tosin mietin, olisiko terveyden nimissä syytä vaihtaa luomumaito D-vitamiinilla terästettyyn tavalliseen. Hedelmissä ensisijaisena ostovaikuttimena toimii myrkyttömyys. Valitettavan usein kaukaa tulleet tuotteet ovat kuitenkin luomuideologiaan nähden ylipakattuja eikä laatukaan ole paras mahdollinen. Kodin jauho- ja ryynikaapista luomua, torilta ostettua kehrolaista löytyy satunnaisesti.